Mä olen todella loukkaantunut
Elin kahdeksan vuotta narsistimiehen kanssa. Mulla on yliopistotutkinto ja tein paljon töitä. Minut eristettiin ystävistä, mies soitteli jopa työpaikalleni ja hakkasi jatkuvasti. Jopa kuntosalille seurattiin kun olin liian hyvässä kunnossa. Hiuksia revittiin.
Mä en jaksa enää edes kirjoittaa koska juttu sattui niin paljon ja aiheutti monelle valtavaa tuskaa.
Kuka korvaa sen elämän joka tuhottiin ja tuhotaan?
Kommentit (11)
Niin, eikö ole järkyttävää? Kuka vain voi pilata kenen vain elämän, ja sellaista se vaan on, mmmm.
Ei kai elämän vääryyksiä mikään voi täysin korvata. Selvisit siitä, olet voittaja vaikkei siltä tunnu. Itsemyötätuntoa voi opetella ja lisätä, esim Ronnie Grandell on kirjoittanut siitä. Elämässä on paljon hyvää ja kaunista, etsi ja löydä se. Kaikkea hyvää sinulle!
Tyhmästä päästä kärsii koko keho. Hait jännitystä, sait jännitystä. Lakkaa ulisemasta.
Olen pahoillani :( Silti pakko kysyä: miksi suostuit?
Uhria ei ikinä pitäisi syyllistää, mutta julma fakta on ettei kukaan muu kuin sinä itse olisi tuosta suhteesta sua saanut pois. Se vaatii paljon, mutta pystyit siihen. Kahdeksan vuotta on pitkä aika, mutta nyt keskityt tuleviin vuosiin ja pysyt kaukana vastaavanlaisista miehistä.
Ap,sanoi -tuhotaan,etkö ole jo lähtenyt siitä suhteesta,haloo?
Älkää syyllistäkö, narsistin uhriksi voi joutua niin salakavalasti. Sitä ei huomaa, ennen kuin on jo syvällä siinä suossa. Ja siitä on vaikea ponnistella pois, narsisti osaa olla niin ovela ja manipuloiva. Myös erittäin häijy, ja saa toisen uskomaan itsestään, että on huono ja kykenemätön mihinkään. Narsisti voi saada myös uhrinsa pelkäämään ihan aidosti.
Onneksi olkoon ap., että olet päässyt irti. Nyt pidä itsestäsi hyvää huolta, ja rakasta itseäsi. Anna itsesi nauttia ihanista asioista, jotka olet monien vuosien ajan joutunut itseltäsi kieltämään. Ei sitä sinulle kukaan korvaa, mutta ajan myötä voit laskea senkin yhdeksi jaksoksi elämässäsi, mikä oli vaan läpi käytävä, mutta onneksi jäi lopulta taakse kuitenkin. Eli elämä ja aika toimivat korvaajina. Oletpahan oppinut näkemään ihmisen nurjan puolen ja osaat välttää tällaisia ihmisiä jatkossa.
Harvoilla ihmisillä elämä on pelkkää iloa ja onnea, kaikenlaista sontaahan tässä saa kestää itse kukin aina joskus. Vaikka itse yrittäisi elää miten hyvin ja kauniisti, kyllä kanssaihmiset jotain aina järjestää, tai sitten joku muu voima. Pakko se pää on kuitenkin pystyssä pitää, eihän sitä muuten elämästä mitään tule.
Millainen ihminen kysyy kuka korvaa se elmän joka tuhottiin?
Omasta elämästään
Joko sairas ihminen tai provo
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani :( Silti pakko kysyä: miksi suostuit?
Mä en tiennyt. En oikeasti tiennyt ennen kuin asiat vähitellen menivät pahemmaksi.
Tilanne on toivottavasti nyt parempi. Olen pahoillani menneestä, ehdotan sinulle terapiaa ja hyviin asioihin keskittymistä.