Lue keskustelun säännöt.
Mulle tulee aina ikävä olo, kun puhutaan lasten mahataudeista. Oma lapseni
05.12.2007 |
sairastui muutama vuosi sitten rajuun ripuli- ja oksentelutautiin, ja
oli pahasti kuivunut, kun menimme sairaalaan.
Joskus tulee mieleen, että miten pahasti siinä olisi käynyt, jos me tyhmät vanhemmat emme olisi tajunneet, että nyt pitää kyllä mennä.
Ja vastaanotossa tietysti nuiva suhtautuminen aluksi, koska olimme vieraspaikkakuntalaisia.
Onneksi olin lujana, ja saimme sairaanhoitajan aulaan katsomaan lasta.
Ja pian olikin sitten tiputuksessa.
Tämä tapaus opetti niin paljon, että pitää tosiaankin olla tarkkana ripulitaudissa, ettei pääse lapsi kuivumaan ja myös terveydenhuollossa pitää olla tarkkana että saa hoitoa!
Kommentit (4)
kotona pakkojuotettiin lasta (oli silloin 2v) ruiskulla. Johan se arvaa ettei siitä mitään tullut (varsinkaan kun veden asmasta piti juottaa osmosalia). Yöllä oli taas lähdettävä päivystykseen ja nyt ihme kyllä suostuivat antamaan lähetteen sairaalaan. Tiputuksessa olimme kolme vuorokautta.
Huonot fiilikset jäivät. Siihen muuten loppuivat terveyskeskuksessa käynnitkin. Yksityisellä edes ottavat tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taapero ripuloi ja oksenteli ja nukkui koko päivän. Av:lta sain hirmuiset madonluvut ja lähdettiin iltayöstä talvipakkaseen ajamaan naapurikaupunkiin, kun ei pikkupaikkakunnalla ole yöpäivystystä. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja kotona oltiin tuntien odottelun ja verikokeiden ja ajamisen jälkeen puoli neljältä yöllä. Silloin vannoin, etten ikinä enää kysy mielipidettä av:lta tällaisessa asiassa :D.
Mullakin kovassa mahataudissa yksi viidestä ollut tiputuksessa, eikä terveyskeskuksesta saatu lähetettä, menimme suoraan sairaalaan ja heti tippaan.
Tekarissa väitti korvatulehdusta ja kirjoitti antibioottikuurin. Sen kun olisin vielä aloittanut!Vierailija:
sairastui muutama vuosi sitten rajuun ripuli- ja oksentelutautiin, ja
oli pahasti kuivunut, kun menimme sairaalaan.
Joskus tulee mieleen, että miten pahasti siinä olisi käynyt, jos me tyhmät vanhemmat emme olisi tajunneet, että nyt pitää kyllä mennä.
Ja vastaanotossa tietysti nuiva suhtautuminen aluksi, koska olimme vieraspaikkakuntalaisia.
Onneksi olin lujana, ja saimme sairaanhoitajan aulaan katsomaan lasta.
Ja pian olikin sitten tiputuksessa.Tämä tapaus opetti niin paljon, että pitää tosiaankin olla tarkkana ripulitaudissa, ettei pääse lapsi kuivumaan ja myös terveydenhuollossa pitää olla tarkkana että saa hoitoa!
Meillä nuorimmainen (oli alle 1-vuotias) meni keväällä tosi huonoon kuntoon vatsataudin takia. Olimme vielä ulkomailla ja tuntui, että siellä ei otettu todesta meidän huolta. Pienellä lääkeruiskulla piti yrittää antaa nestettä suuhun, kun tippaan ei meinattu saada. (Suonia ei meinannut löytyä.) Oli kamalaa, kun lapsi oli niin heikkona ja olisi vain nukkunut. Lopulta vauva saatiin onneksi tippaan ja kolmen pussin jälkeen olo koheni. Mutta kammo tuosta kaikesta kyllä jäi.