Miten tullaan uskoon?
Miten voisin tulla uskoon, ja lakata uskomasta, että tulemalla uskoon vaivun vain matala-asteiseen psykoosiin kestääkseni olemassaolon kurjuutta? Kuitenkin voisin haluta tulla uskoon, jos sitten olisi parempi olla.
Tyhjyys ja turhuuden tunne nimittäin vaivaavat minua aika usein. Niitä paetakseni turvaudun mm ylensyöntiin, seksiin, liialliseen liikuntaan, liialliseen työntekoon... Asioihin, jotka joko tuottavat mielihyvää, tai pitävät niin kiireisenä ja väsyneenä että ei ehdi tai jaksa edes ajatella. Vielä en sentään ole sortunut lapsen hankkimiseen kuvitellen sen jotenkin täydentävän olemassaoloni tarkoituksen.
Kommentit (25)
Rukoile että Herra antaisi uskon sydämeesi ja avaa Raamattu, aloita vaikka lohduttavista psalmeista! :)
Olen täysin varma että sydämessäsi tapahtuu muutos kun avaat mielesi ja sydämesi vastaanottamaan sen rauhan ja rakkauden mitä sydämeen alkaa virrata. :)
Se siinä uskossa onkin parasta että vaikka muuten kaikki on normaalia arkista aherrusta, itsellä on sydämmessä käsittämätön levon ja rauhan tunne. Sitä on vaikea selittää semmoiselle jolla sitä ei vielä ole, mutta se on jotain niin levollista että se ei vain voi syntyä itsestä :)
Taivaan Isä rakastaa JUST sua ja on nähnyt paljon vaivaa luodakseen sinusta just tuollaisen kun olet, hän kyllä tahtoo saada sinut uskomaan itseensä! Kaikkea hyvää sinulle :)
En usko että uskonto sopisi sinulle. Suosittelen sen sijaan tutustumaan mindfulnessiin. Itse sain siitä apua juuri turhuuden tunteisiin ja masennukseen.
Mai543 kirjoitti:
Rukoile että Herra antaisi uskon sydämeesi ja avaa Raamattu, aloita vaikka lohduttavista psalmeista! :)
Olen täysin varma että sydämessäsi tapahtuu muutos kun avaat mielesi ja sydämesi vastaanottamaan sen rauhan ja rakkauden mitä sydämeen alkaa virrata. :)
Se siinä uskossa onkin parasta että vaikka muuten kaikki on normaalia arkista aherrusta, itsellä on sydämmessä käsittämätön levon ja rauhan tunne. Sitä on vaikea selittää semmoiselle jolla sitä ei vielä ole, mutta se on jotain niin levollista että se ei vain voi syntyä itsestä :)
Taivaan Isä rakastaa JUST sua ja on nähnyt paljon vaivaa luodakseen sinusta just tuollaisen kun olet, hän kyllä tahtoo saada sinut uskomaan itseensä! Kaikkea hyvää sinulle :)
Kiitos kivasta vastauksesta. Juuri tuo uskovaisten usein mainitsema rauhan ja levon tunne kuulostaa hyvältä.
Eikö teillä uskovilla todella ole mitään siellä sen uskosta tulevan rauhan ja levon tunteen takana? Ei epäilystä ja kyseenalaistamista, tai riivaavia tunteita tai niiden pilkahduksia?
Mitä eri lajeja kristinuskon parissa on? Miten suhtaudutte pahaan mitä sulkeutuneissa, sääntöjä noudattavissa uskontopiireissä tapahtuu? Vai onko usko teille vain henkilökohtainen asia, ettekä osallistu mihinkään yhteisölliseen? Miten te sitten harjoitatte sitä? Miten usko näkyy elämässänne?
Ap
Mielenrauhan voi saavuttaa muutenkin kuin uskoon tulemalla.
Vierailija kirjoitti:
Mielenrauhan voi saavuttaa muutenkin kuin uskoon tulemalla.
Miten muka? Vahvasti uskovalle pahin asia olisi uskon menettäminen, joten sellainen sitten loogisesti pitää uskostaan kiinni oli tilanne mikä tahansa. Uskovainen suojelee uskoaan kuten eloonjäämisvietti henkeä.
Huumeiden käyttö ja tai muuten pään sekoaminen on yleisiä tapoja tulla uskoon.
Mai543 kirjoitti:
Rukoile että Herra antaisi uskon sydämeesi ja avaa Raamattu, aloita vaikka lohduttavista psalmeista! :)
Olen täysin varma että sydämessäsi tapahtuu muutos kun avaat mielesi ja sydämesi vastaanottamaan sen rauhan ja rakkauden mitä sydämeen alkaa virrata. :)
Se siinä uskossa onkin parasta että vaikka muuten kaikki on normaalia arkista aherrusta, itsellä on sydämmessä käsittämätön levon ja rauhan tunne. Sitä on vaikea selittää semmoiselle jolla sitä ei vielä ole, mutta se on jotain niin levollista että se ei vain voi syntyä itsestä :)
Taivaan Isä rakastaa JUST sua ja on nähnyt paljon vaivaa luodakseen sinusta just tuollaisen kun olet, hän kyllä tahtoo saada sinut uskomaan itseensä! Kaikkea hyvää sinulle :)
Ulospäin tuo ei teikäläisillä usein näy
Se, että haluat "tulla uskoon" on jo merkki siitä, että Jumala vetää sinua. Ja kun Hän vetää, johdattaa se sinut Jeesuksen luokse. Jeesusta et todennäköisesti löydä mistään erityisestä seurakunnasta, vaan Raamatusta, joka on Jumalan sana. Raamattu puolestaan kertoo sinulle, että Sana on yhtä kuin Jeesus, jota et siis luonnollisille silmille näkyvänä olentona tällä hetkellä mistään tavoita.
Ota siis Raamattu ja ala lukea. Jossain kohtaa huomaat, että juuri tämän asian tahtoo Jeesus sinulle sanoa.
Draamaa ei tarvita, ihan tavallista vaan.
Taistelu hyvän ja pahan välillä koituu heidän hyödykseen jotka tyytyvät tavallisuuteen.
Uskoin itse aikoinani että koko perheen on tultava uskoon muuten ei onnistu, tietenkin he vastustivat.
Juuri näitä draamaihmisiä sattui tielleni pahaksi onneksi.
Rukoile, lue Raamattua
- ja mene johonkin hengelliseen tilaisuuteen ja keskustele siellä paimenen kanssa. Mene mieluiten vapaisiin suuntauksiin, koska kaikki ev.lut. papit eivät ole itse uskossa.
Toki kirkonkin piirissä on sitten Kansanlähetystä ja muuta, mutta noin yleisesti vapaissa suunnissa on helpompi tavoittaa uskovia ja myös keskustella.
Minkälainen rukous on oikeanlainen rukous? Ovatko kristinuskon rukous, mindfulness, ja tietoinen läsnäolo pohjimmiltaan samoja asioita?
Suosittelen Alfa-kurssia. Siellä tapaat muita samanhenkisiä ja pääset alkuun niin halutessasi. Googleta Alfa-kurssi omalta seudultasi ja mene rohkeasti mukaan!
Tähän osaa varmaan homot parhaiten vastata mutta epäilen samoin kun tullaan vaikkapa ensioon tai nikoonkin. Kaippa ne takaapäin harrastavat?
Miksi minä en halua tulla uskoon? Vaatiko uskoon tuleminen heikkoutta? Pitääkö olla tyhmä?
Vierailija kirjoitti:
Mai543 kirjoitti:
Rukoile että Herra antaisi uskon sydämeesi ja avaa Raamattu, aloita vaikka lohduttavista psalmeista! :)
Olen täysin varma että sydämessäsi tapahtuu muutos kun avaat mielesi ja sydämesi vastaanottamaan sen rauhan ja rakkauden mitä sydämeen alkaa virrata. :)
Se siinä uskossa onkin parasta että vaikka muuten kaikki on normaalia arkista aherrusta, itsellä on sydämmessä käsittämätön levon ja rauhan tunne. Sitä on vaikea selittää semmoiselle jolla sitä ei vielä ole, mutta se on jotain niin levollista että se ei vain voi syntyä itsestä :)
Taivaan Isä rakastaa JUST sua ja on nähnyt paljon vaivaa luodakseen sinusta just tuollaisen kun olet, hän kyllä tahtoo saada sinut uskomaan itseensä! Kaikkea hyvää sinulle :)
Kiitos kivasta vastauksesta. Juuri tuo uskovaisten usein mainitsema rauhan ja levon tunne kuulostaa hyvältä.
Eikö teillä uskovilla todella ole mitään siellä sen uskosta tulevan rauhan ja levon tunteen takana? Ei epäilystä ja kyseenalaistamista, tai riivaavia tunteita tai niiden pilkahduksia?
Mitä eri lajeja kristinuskon parissa on? Miten suhtaudutte pahaan mitä sulkeutuneissa, sääntöjä noudattavissa uskontopiireissä tapahtuu? Vai onko usko teille vain henkilökohtainen asia, ettekä osallistu mihinkään yhteisölliseen? Miten te sitten harjoitatte sitä? Miten usko näkyy elämässänne?
Ap
Totta kai uskovat (ainakin kaikki tuntemani uskovat) kokevat myös epäilystä, kyseenalaistamista ja muita vaikeita tunteita. Olisi aika pelottavaa, jos näin ei olisi.
Uskonnon nimissä tehdään paljon pahaa, mutta toisaalta myös paljon hyvää. Itse olen uskon löydettyäni (vierastan termiä "tulla uskoon") rauhallisempi, kun voin uskoa siihen, että on jokin minua isompi taho, joka pitää minusta huolta, jos vain sallin Hänen niin tekevän.
Jos olet oikeasti kiinnostunut, suosittelen erilaisissa seurakunnissa käymistä. Itse olen löytänyt itselleni hengellisen kodin pitkän etsinnän seurauksena. Tuntuu hyvältä kokoontua sellaisessa seurassa, jossa tiedän ihmisten hyväksyvän minut sellaisena kuin olen. (Jumalalle toki kelpaan, monelle Hänen fanilleen en.)
Tule rauhanyhdistykselle seuroihin ❤️
Kuulostaa kohdallasi melkein mahdottomalta. Syntinen, jolla ylimielinen ajatusmaailma.