Miten tullaan uskoon?

Lainaa kirjastosta kaikkien isojen uskontosuuntausten kirjat ja lue ne ajatuksella niin pääset kiinni elämänfilosofisiin ajatuksiin ylipäänsä. Ymmärrät ehkä lukemalla ne kaikki sen mikä uskossa vetää ihmisiä puoleensa ja siitä on hyvä jatkaa.

Eikö teillä uskovilla todella ole mitään siellä sen uskosta tulevan rauhan ja levon tunteen takana? Ei epäilystä ja kyseenalaistamista, tai riivaavia tunteita tai niiden pilkahduksia?

Tottakai riivaaviakin tunteita on, ja ihan samoja vaikeuksia ja vastoinkäymisiä kuin niilläkin jotka eivät usko. Mutta suhtautuminen on erilaista. Se rauha ja luottamus siihen että "ei ole yksin" on kaikkien ongelmien yläpuolella ja sen avulla selviää erilaisista tilanteista. Se on jännä juttu mutta siitä luottamuksesta en itse luopuisi mistään hinnasta ja välillä oikein harmittaa kun ihmiset yrittävät itse omin avuin selvitä ongelmistaan, kun voisi vain rukoilla apua ja sen jälkeen luottaa että kaikki asiat on hoidossa kunhan luottaa vain. :) Eikä maksa mitään! Mutta vaikeinta siinä tietysti on se että pitää tosissaan uskaltaa luottaa ja uskoa siihen että asiat ei ehkä mene niinkuin itse haluan mutta ne menee niinkuin on parasta.

Mitä eri lajeja kristinuskon parissa on? Miten suhtaudutte pahaan mitä sulkeutuneissa, sääntöjä noudattavissa uskontopiireissä tapahtuu? Vai onko usko teille vain henkilökohtainen asia, ettekä osallistu mihinkään yhteisölliseen?

Yhteisöjä tosiaan on monenlaisia ja montaa yhteisöä leimaa ns.ihmisten luomat säännöt jotka eivät välttämättä ole aina hyviä, vaikka niissä on alunperin ollut hyvä ajatus taustalla. Vaikka yhteisössä uskotaan ihan oikein, tilanne yhteisön sisällä saattaa ajautua siihen että keskitytään liikaa sääntöjen noudattamiseen, vaikka itse usko ja siihen liittyvä VAPAUS olisi jotain paljon tärkeämpää. Sillä sehän on tosiasia että ihminen joka ei usko, on sidottu, ja ihminen joka uskoo, on vapaa :)

Miten te sitten harjoitatte sitä? Miten usko näkyy elämässänne?

Monet sanoo että usko ei näy monistakaan ihmisistä ulospäin. Varmasti näin on. Monilla uskovaisilla on ihan samoja huonoja tapoja ja huonompiakin kuin niillä jotka eivät usko. Se kertoo juuri siitä että ihminen on aina, uskossakin, heikko ja syntinen, ja taipuvainen syntisiin tekoihin. Jeesushan itse asiassa opetti että kaikista tärkeintä uskossa on lähimmäisen rakkaus. Joka rakastaa lähimmäistä yhtä paljon kuin itseään, täyttää KAIKKI raamatun lait. Koska rakkaus ei halua toiselle mitään pahaa. Tuota kun miettii niin wau, sehän on muuten täysin totta :) Synti näkyy monenlaisena pahuutena ihmisten elämässä, ja kaikki johtuu yleensä siitä että ihminen rakastaa enemmän itseään kuin lähimmäistä.

Itse yritän (huom.yritän!) harjoittaa uskoa juurikin pitämällä sen ajatuksen kirkkaana päässä että Jeesus on luvannut että kunhan rakastan lähimmäistä yhtä paljon kuin itseäni, saan häneltä kaiken mitä itselleni tarvin. Tässä tosin epäonnistun yhä uudestaan ja uudestaan. Silti yritän :)

Ei tarvita rituaaleja eikä sääntöjä. Kiitos kumpuaa sydämestä ja rukous on yleensä "hiljaista puhetta" Jumalalle arkisten asioiden lomassa.

Huh, tulipa pitkä teksti enkä tiedä osasinko edes vastata kysymyksiisi! Toivottavasti rohkaistuisit avaamaan sydämesi Jeesukselle. Kaikkea hyvää :)

Yleensä niin, että elämä menee jollain lailla pilalle.

Jotta kestäisi edes näennäisesti järjissään, aletaan kuvitella että elämän jälkeen on luvassa jotain parempaa.

Voivatko janoiset kalat uida meressä ja etsiä vettä tajuamatta olevansa jo perillä?

"Jeesushan itse asiassa opetti että kaikista tärkeintä uskossa on lähimmäisen rakkaus. Joka rakastaa lähimmäistä yhtä paljon kuin itseään, täyttää KAIKKI raamatun lait."

En ole ihan samaa mieltä. Opetuslapset kysyivät suurimmasta käskystä, jolloin... "Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky". Sitten Jeesus jatkoi: "Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.