Epämukavuusalue

Punnitsee hyödyn ja haitan ja jos hyöty on haittaa suurempi, sinnittelee. 

Mutta miten sietää sitä sinnittelyä?

Vierailija kirjoitti:

Punnitsee hyödyn ja haitan ja jos hyöty on haittaa suurempi, sinnittelee. 

Tämä sun kommentti tulee olemaan aika pitkälle mun syksyn ohjenuora😊

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten sietää sitä sinnittelyä?

Sen hyödyn saaminen auttaa. 

Mikä asia on niin epämukava että pitäis luovuttaa heti?

No jos ei tiedä, saako mitään hyötyä? Paitsi kokemusta tietenkin. Kokoajan inhottava epäonnistumisen pelko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Punnitsee hyödyn ja haitan ja jos hyöty on haittaa suurempi, sinnittelee. 

Tämä sun kommentti tulee olemaan aika pitkälle mun syksyn ohjenuora😊

Käytän sitä itse koko ajan. Olen varsinainen luovuttaja ja pitää koko ajan kannustaa itseään, etten heti kättelyssä jättäisi kaikkea kesken. Ihan sama mitä pitäisi tehdä, niin aina se vaatii ponnistelua.

Vierailija kirjoitti:

No jos ei tiedä, saako mitään hyötyä? Paitsi kokemusta tietenkin. Kokoajan inhottava epäonnistumisen pelko.

Pitääkö kaikesta aina hyötyä jotain? Ja mitä väliä jos epäonnistuu?

Miksi pitäisi mennä vapaaehtoisesti, ilman hyvää syytä epämukavuusalueelle?

Minä haluan olla kiltti itselleni, paras ystäväni, joka ei pakota minua mihinkään.

Melkein tuhouduttuani, aloin pitämään itsestäni huolta: kuuntelen ja tunnustelen oloani, vältän tarpeetonta stressiä, syön terveellisesti, en käytä päihteitä.

Jos haluan jotain (tapahtuvan), teen sen mielelläni. Aina olen löytänyt tavan toimia ja hoitaa asiat ilman ahdistavaa tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi mennä vapaaehtoisesti, ilman hyvää syytä epämukavuusalueelle?

Minä haluan olla kiltti itselleni, paras ystäväni, joka ei pakota minua mihinkään.

Melkein tuhouduttuani, aloin pitämään itsestäni huolta: kuuntelen ja tunnustelen oloani, vältän tarpeetonta stressiä, syön terveellisesti, en käytä päihteitä.

Jos haluan jotain (tapahtuvan), teen sen mielelläni. Aina olen löytänyt tavan toimia ja hoitaa asiat ilman ahdistavaa tunnetta.

Koska monenlainen kehitys tapahtuu siellä epämukavuusalueella.

Kenenkään ei tarvitse, eikä edes kannata sietää epämukavuutta nyky-yhteiskunnassa. Elämässä pärjää ihan mainoisti ilmankin itsensä kiduttamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi mennä vapaaehtoisesti, ilman hyvää syytä epämukavuusalueelle?

Minä haluan olla kiltti itselleni, paras ystäväni, joka ei pakota minua mihinkään.

Melkein tuhouduttuani, aloin pitämään itsestäni huolta: kuuntelen ja tunnustelen oloani, vältän tarpeetonta stressiä, syön terveellisesti, en käytä päihteitä.

Jos haluan jotain (tapahtuvan), teen sen mielelläni. Aina olen löytänyt tavan toimia ja hoitaa asiat ilman ahdistavaa tunnetta.

Koska monenlainen kehitys tapahtuu siellä epämukavuusalueella.

Tuollainen kehitys on turhamaista ja typerää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos ei tiedä, saako mitään hyötyä? Paitsi kokemusta tietenkin. Kokoajan inhottava epäonnistumisen pelko.

Pitääkö kaikesta aina hyötyä jotain? Ja mitä väliä jos epäonnistuu?

Oi, olisinpa minäkin ihminen, jota ei epäonnistuminen haittaa. Epäonnistumisen pelko on lähestulkoon pilannut elämäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos ei tiedä, saako mitään hyötyä? Paitsi kokemusta tietenkin. Kokoajan inhottava epäonnistumisen pelko.

Pitääkö kaikesta aina hyötyä jotain? Ja mitä väliä jos epäonnistuu?

Oi, olisinpa minäkin ihminen, jota ei epäonnistuminen haittaa. Epäonnistumisen pelko on lähestulkoon pilannut elämäni.

Mikä on niin pelottavaa ettei sitä voi tehdä? Ymmärtäisin jos olisi kyse vaikkapa muutosta marssiin mutta oletan että nyt tarkoitetaan ihan normaaleja arkipäivän asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi mennä vapaaehtoisesti, ilman hyvää syytä epämukavuusalueelle?

Minä haluan olla kiltti itselleni, paras ystäväni, joka ei pakota minua mihinkään.

Melkein tuhouduttuani, aloin pitämään itsestäni huolta: kuuntelen ja tunnustelen oloani, vältän tarpeetonta stressiä, syön terveellisesti, en käytä päihteitä.

Jos haluan jotain (tapahtuvan), teen sen mielelläni. Aina olen löytänyt tavan toimia ja hoitaa asiat ilman ahdistavaa tunnetta.

Koska monenlainen kehitys tapahtuu siellä epämukavuusalueella.

Tuollainen kehitys on turhamaista ja typerää.

Turhamaista? Avaatko vähän ajatustasi?

Typeryydestä jokainen voi toki olla omaa mieltä, mutta mun mielestä sen epämukavuuden sietäminen kyllä avaa elämää aika monella tavalla ja on loppujen lopuksi antoisaa. En tarkoita sitä, että pitäisi koko ajan tuntea olonsa hankalaksi jonkun ei-konkreettisen jalon haaveen vuoksi, vaan sitä, että kun hieman venyttää niitä mukavuusalueensa rajoja vähän kerrallaan, niin se oma mukavuusaluekin ajan kanssa kasvaa ja siitä aukeaa monia mahdollisuuksia. Vastaavasti sinne omalle pienelle mukavuusalueelle käpertyminen kutistaa sitä mukavuusaluetta entisestään, ja monet ennen ok:tkin asiat voivat alkaa tuntua hankalalta.

Olen päässyt tähän olotilaan näillä valinnoilla ja oloni on aivan kauhea.

Pakko muuttaa x ja y asia. Tai no olisi monta muutakin jospa kuitenkaan ei ahnehtisi kaikkia samaan syssyyn.

Aina voin tehdä kuten tähänkin saakka, se on niin helppoa mutta jos haluan muuttaa elämäni suunnan on tehtävä asiat toisin.

Se on auttanut. En halua palata vanhaan. Se on nähty, koettu ja eletty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos ei tiedä, saako mitään hyötyä? Paitsi kokemusta tietenkin. Kokoajan inhottava epäonnistumisen pelko.

Pitääkö kaikesta aina hyötyä jotain? Ja mitä väliä jos epäonnistuu?

Oi, olisinpa minäkin ihminen, jota ei epäonnistuminen haittaa. Epäonnistumisen pelko on lähestulkoon pilannut elämäni.

Mikä on niin pelottavaa ettei sitä voi tehdä? Ymmärtäisin jos olisi kyse vaikkapa muutosta marssiin mutta oletan että nyt tarkoitetaan ihan normaaleja arkipäivän asioita?

Järjetöntähän se on mutta hävettää jos ei osaa tai opi jotakin, ainakaan yhtä nopeasti kuin muut. Tulee huonommuudentunteita.