Eräs vanha rouva opetti:"Älkää vertailko itseänne muihin opetelkaa tyytyväistä mieltä."

Tosi ihanasti sanottu!

Eihän sitä nyt itse vertailisikaan, mutta vanhempi kyllä vertaili, niin opetti siihen, ettei itse riitä.

Kaunis elämänohje :)

Toisaalta vertailukin on hyödyllistä kun yrittää rakentaa kuvaa siitä, minkälaisen itsen tai elämän haluaa yrittää rakentaa. "En halua mäkkäriin vakitöihin koska ei ole koulutusta, panostan siis opiskeluun" "En halua tuohon oravanpyörään, haluan ison perheen ja asua maalla" "Upean timmi vartalo mutta en halua laittaa aikaani salille" "Ihana kun on lauma muksuja mutta minä haluan jotain muuta" 

jne, jne. Vertailu ja mallin katsominen on luonnollista, ongelmia tulee silloin kun haluaa samaa kuin joku paremmin siihen pystynyt ja alkaa tuntemaan kateutta tai alemmuudentunnetta. 

Ehkä tuon elämänohjeen voisi tviikata suuntaan "vertaile ja opi muilta, mutta älä unohda olla tyytyväinen siitä joka sinulla on. " 

Koetteko te, jotka vertailette, että teiltä puuttuu jotain? Mitä saatte vertailusta?

Monesti vaikea ja raskas elämä opettaa tyytyväistä mieltä tai sitten ei.

Jos pysyy mahdollisimman paljon poissa ihmisten ilmoilta ja keksittyy vain itseensä, niin silloinahn tuo onnistuu helposti.

Vierailija kirjoitti:

Koetteko te, jotka vertailette, että teiltä puuttuu jotain? Mitä saatte vertailusta?

Toivon vain niin kovasti olevani joku toinen että siksi vertailen non stop. En koe että minua on edes olemassa, joten olisi kiva olla joku joka on saanut aina rakkautta ja kivoja asioita.

Viisas neuvo!