Lue keskustelun säännöt.
Olen jäänyt yksin enkä kuulu mihinkään
19.07.2018 |
Vaimoksi, kihlatuksi, avovaimoksi tyttöystäväksi ei kukaan ole huolinut. Se oikea ei vain ole sattunut kohdalle, valitettavasti. Näin liki nelikymppisenä on jo yksinäistä, kun muut keskittyvät perheisiinsä ja itse saa yrittää saada aikaa kulumaan. Ystäviä on muutamia, jotka haluavat nähdä harvoin. Silloinkin tuntuu, että vain pakosta ja velvollisuudesta. Tykkään lapsista, itsekin olisin halunnut, mutta tuntuu että se treffailu kaverin kanssa mäkkärissä ja hoplopissa lasten estäessä jutustelun ei ole sitä mitä kaipaan. Kohtalotovereita?
Kommentit (9)
Sama tunne välillä, vaikka naimisiin olen päässyt ja yksi lapsikin on. Minäkin melkein nelikymppinen ja olisin toivonut edes paria lasta, ettei tuo ainokainen olisi aina minun kimpussa. Avioliittokin voisi olla onnellisempi. Kavereita vain yksi tai muutama. Eniten somessa.
Muutama vinkki. Miten hyvin oikeasti tunnet itsesi ja mieltymyksesi? Onko sinulla mitään erityisiä intohimoja tai kiinnostuksen kohteita? Onko mitään erityisen vahvoja mielipiteitä ja arvoja suuntaan tai toiseen? Silloin kun on yksinäinen saattaa tuntua siltä että löytyisipä edes joku mutta ei kannata madella liikaa. Miten hyvin tuot esille omaa persoonaasi että potentiaaliset hengenheimolaiset voisivat tunnistaa. Tosi moni ihminen on niin varautunut että heistä ei saa edes kaverimielessä mitään irti. Jotenkin sitä ei enää jaksa melkein nelikymppisenä alkaa lypsääkään toisesta jotain sanaa jos ei ole mitään yhteistä puhuttavaa. Aika usein minullakin käy niin että ihmiset hymyilevät ja tekevät tuttavuutta pari kertaa kunnes toteavat minut liian tylsäksi tai erilaiseksi. Olen kuitenkin aika helposti määriteltävissä edes johonkin kategoriaan kuuluvaksi ja myös potentiaaliset kumppaniehdokkaat helppo kartoittaa. Muutama yksittäinen asia olemassa joiden varaan ystävyyden ja parisuhteen voisi rakentaa. Täydellisyyttä en enää odota. Jokaisessa ihmisessa heikkoutensa ja vahvuutensa. Siksi kannattaa yrittää ennemmin haalia ympärille muutaman kymmenen ihmisen pinnallisempi tuttavajoukko. Sieltä joukosta erottuu sitten paremmin ne muutama erityinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä on monta. Kuulut tänne meidän muiden joukkoon :) Halaus sinulle! <3
Vierailija kirjoitti:
Huoh, en kuulu edes tänne 😢
No? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama fiilis.Yksi lapsi tosin on.Mutta tuntuu ettei sen ja työn lisäksi ole mitään elämää.Haastetta lisää hieman ettei harrastuksia oikein ehdi kun oma-aika kortilla.
Vierailija kirjoitti:
Keksi joku uusi harrastus, mistä saisi uusia kavereita? Onko sinulla sinkkukavereita? Heidän kanssaan viinilasilliselle tai kahvilaan?
Väkisin tikistämällä tikistetty harrastus kavereiden löytämiseksi on ihan feikkiä, kiinnostus ei kestä ja muut aidot näkevät sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ongelma on tylsyys. Mikään ei kiinnosta ja tuntuu elämä valuvan ohi. Hyvät kelitkin olis, mutta ei jaksa mennä ulos.
Keksi joku uusi harrastus, mistä saisi uusia kavereita? Onko sinulla sinkkukavereita? Heidän kanssaan viinilasilliselle tai kahvilaan?