haluan kuolla pois koska rakastan perhettäni, mutta teenkö silloin perheeni vain surullisemmaksi?
Haluaisin tappaa itseni sillä aiheutan kokoajan vain huonoa perheelleni. Kokoajan minua pitää ns. hoitaa sillä olen usein kipeä. Minulla murtui jalka ja sen takia jouduimme perua lomamatkan joka oli tärkeä perheelleni sillä harvoin pääsemme matkoille. Haluan kuolla sillä ajattelen että siten perheeni saisi paremman elämän, ilman minua ja minun sattumuksia. Mutta aiheutanko silloin vain yhä enemmän huonoa oloa heille. Minusta tuntuu että minulla on aika vakava masennus. Itken joka ilta ja julkisilla paikoillakin saatan yhtäkkiä purskahtaa itkuun. Mutta en uskalla kertoa mahdollisesta masennuksestani vanhemmilleni, sillä koen että jos sen kertoisin he romahtaisivat, eroasivat tai muuttuisivat vain hyvin ärtyisiksi ja vihaisivat minua. En halua ketään tänne pätemään mistään haluaisin vain kuulla jonkun mielipiteen mitä minun pitäisi tehdä. Olen alaikäinen enkä tiedä voinko hake jotain apua yms. Jos joku haluaisi auttaa olisin kiitollinen. Ja mainitsen nyt senkin että olen ollut itsetuhoinen sekä päässäni pyörii itsetuhoisia ajatuksia.
Rakastatkohan, vai toimitko vain niin siksi, ettei tajuntaasi iskisi, että he eivät rakasta sinua tai ole sinun rakkautesi arvoisia, järkyttävää kyllä? Ei ole tervettä rakastaa ketään, joka toimii näin: "sillä koen että jos sen kertoisin he romahtaisivat, eroasivat tai muuttuisivat vain hyvin ärtyisiksi ja vihaisivat minua."
Vanhempasi ovat kaataneet oman pahoinvointinsa sinun harteillesi eivätkä halua myöntää asiaa, koska he tuskin ovat itselleen myöntäneet voivansakaan pahoin.
Tarvitset apua muualta, kannattaa ihan kuin avioerota vanhemmista: heitä voi rakastaa, mutta voit paremmin ilman heitä. Se, mitä he ajattelevat on samantekevää, koska eivät selkeästi tajua yhtään mitään.