Miten keski-ikäiset jaksaa elää kuin teinit?

Tarkoitan sitä, kun elämässä tärkeintä on bilettäminen. Kohkaavat kun taas on joku ihana kierroksessa. Uusia vaatteita pitää olla risteilyä/festareita/40v. juhlia varten (no joo, tämä nyt ei ole niin paha juttu). Mutta että elämä pyörii tällaisen hötön ympärillä. Facet ja ig:t on sitten täynnä ankanhuulia.

Joku nyt varmasti suuttuu ja sanoo, että antaa kunkin elää tavallaan. Juu-u, niin minäkin periaatteessa ajattelen. Läheisen ihmisen puolesta vaan surettaa, kun kuulee kuitenkin sitä toista puolta elämästä. Siinä ollaan masentuneita ym. Eikö yhtään soi kellot, että hyvä olo ei tule baarista perjantaina. Ja ihan puhtaasti myös ihmettelen että miten jaksaa.