Olen näköjään laihtunut, olen taas näkyvä ihminen.
Olen ollut sairaalloisen ylipainoinen noin 15 vuotta sitten, siitä laihdutin normaalipainoon jossa pysyin kauan. Olipa outoa kun ihmiset availi ovia, myyjät kantoi ostokset autoon, sain uskomattoman hyvää palvelua joka paikassa ja ihmiset jutteli ihan randomisti.
Lihoin jokunen vuosi sitten kun sairastuin, huomasin aika pian että muutuin näkymättömäksi. Sai tosiaan olla rauhassa, nuoret pojat huuteli ilkeyksiä perään.
Sairaus on hellittänyt ja olen päässyt salille ja juoksemaan, paino pudonnut vissiin kun vanhatkin vaatteet sopii jo päälle. En ole oikein edes ajatellut asiaa, eilen tajusin kun kiertelin liikkeitä, kävin autoon osia jne. Ostin muutaman pienen käsityökalun ja osan, myyjämies oikein kantoi ne autoon ja jäi pitkäksi aikaa juttelemaan eräästä harrastuksesta kun huomasi autossani varusteet.
Toisessa liikkeessä sama, ostin koiran ruokaa, sain taas autoon kannettuna. Vaatekaupassa myyjä palveli äärimmäisen ystävällisesti ilman kiirettä. Rehellisesti, ei tuollaista palvelua ylipainoisena saa. Ei vain saa. Olen itse aina ystävällinen, kärsivällinen ja kohtelias asiakas. Ei sekään paljon auta jos toinen ei halua katsoa päin.
Toivottavasti itse en omaa samanlaista asennevammaa, en ainakaan tiedosta. En usko,että kaikki edes itse tajuaa kohtelevansa eri tavoin ylipainoista.
Onko muilla kokemusta samasta ilmiöstä?
Kommentit (10)
Oisko kyse jostain muusta kumminkin? Itse olen vakava ja ujo eikä mulle ole mitään tavaroita kanniskeltu, vaikka olen ollut hoikka ja nättikin. Olet varmaan ollut sairaana alakuloinen ja huonoitsetuntoinen, niin ihmiset on herkästi jättäneet sut rauhaan.
Myyjäthän kantelee kaikkia pikkuosia autolle asti. Olisi ollut uskottavampaa jos olisi ollut jotain 15kg multapaketteja mitä hento vartesi ei olisi jaksanut yksin nostella.
Itse olen huomannut saman. Olen aina ollut pyöreä lievästi lihava, sitten lauhdutin 12 kiloa ja kyllä miesten päät kääntyi ja sain hymyilyä ja iloisuutta osakseni. En siis ikinä ole ollut mitenkään hymyilevä ihmisläheinen ihminen ettei voi sanoa että käyttäydyin mitenkään erilailla ollessani laihempi. mut eikös se ole fakta että kauniimmat on aina niitä laihoja ja kivoja normaaleja ihmisiä
Ei ole vastaavaa kokemusta. Mua on ihmiset kohdelleet hoikkana tai läskinä samalla tavalla. Ihmiset ovat kohteliaita ja jutustelevat kuten ennenkin. Eikä mua ole haukuttu tai perään huudeltu.
123kg
Samaa kokenut. Jäin leskeksi vuosi sitten ihan yllättäen, kun mies kuoli kolarissa. Siitä järkytyksestä ja alkushokista, kun ruoka ei vaan maistunut, alkoi paino putoamaan, ja kun aikaa kului, niin aloin ihan systemaattisesti pudottamaan painoani. Nyt vuodessa putosi 30 kg, ja tänä kesänä, kun olen lähtenyt vähän "tuulettumaan", niin vihellyksiä on kuulunut perästä ja miehiä olisi tarjolla kuin kärpäsiä kompostilla, senkun vaan valitsisi..
Samoin vaatekaupassa saa aivan toisenlaista palvelua kuin silloin 30 kg sitten.
Vierailija kirjoitti:
Oisko kyse jostain muusta kumminkin? Itse olen vakava ja ujo eikä mulle ole mitään tavaroita kanniskeltu, vaikka olen ollut hoikka ja nättikin. Olet varmaan ollut sairaana alakuloinen ja huonoitsetuntoinen, niin ihmiset on herkästi jättäneet sut rauhaan.
Ei ole kyse siitä. Olen kokenut tämän ilmiön nyt 2 kertaa.
Kyllä minulle on noita tavaroita kannettu autoon usein. Joskus jopa myyjä laitteli mun penkit uuteen uskoon että odotettua isompi tavara mahtui kyytiin. Onhan se minustakin vähän noloa kun myyjä kysy missä auto ja lähtee kävelemään ostoksieni kanssa sinnepäin.
Mitä outoa tuossa nyt on? Sairaalloisen ylipainoinen nyt ei vaan ole miesten silmissä kovin viehättävä. Seuraava iso järkytys on tiedossa, kun ikää kertyy. Silloin muutut pysyvästi näkymättömäksi. Sekin on täysin normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä outoa tuossa nyt on? Sairaalloisen ylipainoinen nyt ei vaan ole miesten silmissä kovin viehättävä. Seuraava iso järkytys on tiedossa, kun ikää kertyy. Silloin muutut pysyvästi näkymättömäksi. Sekin on täysin normaalia.
Huonoa käytöstä jos asiakaspalvelutehtävässä kohtelee ihmisiä sen mukaan kokeeko asiakkaan viehättäväksi. Yllättävän moni ei niin kaunis ja viehättävä on sitä juuri sairauden vuoksi, onko oikein ja normaalia syrjiä sairaita? Vastaan puolestasi että ei todellakaan ole.
Yksityiselämä erikseen mutta työasioissa ei ulkonäön pitäisi ratkaista ihmisten kohtelua. Kukaan ei kuvittelekaan että siinä mitään viehätystä ja säpinää tunnettaisiin, töitä vaan tehdään. Erilaista kohtelua ei tule hyväksyä eikä etenkään pitää normaalina.
Cool story bro.