Naapurin 18-vuotias aiti aloittaa joka kerta leikkipuistossa selittelyt siita kuinka on han on kaukaa viisas kun on tehnyt lapset jo nuorella ialla.

" Kukapa sen kissan hännän nostaisi ellei kissa itse" . Koettakaa te muut kestää.

Ja sitten kolmekymppisenä riekkuu baareissa joka vkonloppu menetetyn nuoruutensa tähden? Ei ole tarkoitus yleistää...mutta moni nuori äiti kertoo odottavansa, kun lapset on isoja ja pääsee juhlimaan..

En tosin ala sitä leikkipuistossa tilittämään, mutta pointti on se, että jokainen meistä selittää elämänsä valinnat parhain päin itselleen. Ja osa meistä tarvitsee pönkitystä ajatuksilleen selittämällä valintojensa oikeellisuutta muillekin.

Vierailija:

Ei ole tarkoitus yleistää...mutta moni nuori äiti kertoo odottavansa, kun lapset on isoja ja pääsee juhlimaan..

Ja moni vanha äiti kertoo juhlivansa edelleen samalla lailla kuin aikaisemminkin, vaikka on pieni lapsi ;)

Minä juhlin 19-vuotiaana ja kokisin säälittäväksi elämän, jos ravaisin nyt 28-vuotiaana baareissa joka vkonloppu. Toki joskus käyn..ei lastenhoitajaa ole vaikea saada. 19-vuotiaana ei olisi ollut tarjota lapsille sitä elämää, mitä he nyt elävät. On harrastukset, maksettu asunto ja varaa olla kotona se aika, kun lapset ovat pieniä. Mielummin näin, mutta kukin tekee mitä parhaaksi näkee.

Vierailija:

Minä juhlin 19-vuotiaana ja kokisin säälittäväksi elämän, jos ravaisin nyt 28-vuotiaana baareissa joka vkonloppu. Toki joskus käyn..ei lastenhoitajaa ole vaikea saada. 19-vuotiaana ei olisi ollut tarjota lapsille sitä elämää, mitä he nyt elävät. On harrastukset, maksettu asunto ja varaa olla kotona se aika, kun lapset ovat pieniä. Mielummin näin, mutta kukin tekee mitä parhaaksi näkee.

Minä sain esikoiseni 19-vuotiaana ja minulle aika oli oikea. Ehdin kyllä juhlimaan sitä ennen ja se vaihe meni ohi itsestään jo ennen raskautta.

Minä en henkilökohtaisesti ajatellut, että teen lapset nyt ja juhlin sitten vanhempana. Tiesin mihin ryhdyn ja tiesin että sitoudun vanhemmuuteen loppuelämäkseni. Perhe on minulle etusijalla ja tulee aina olemaan. En olisi enää minä, jos tärkeysjärjestykseni muuttuisi niin dramaattisesti.

Minä pystyin mieheni kanssa tarjoamaan lapsille kaiken tarpeelllisen. Omaa asuntoa ei ole vieläkään, mutta suunnitteilla kylläkin. Mutta tuskin kukaan tosissaan väittäisikään, että lapsen onnellisuus on kiinni omaisuudesta ja materiasta? Lapsemme ovat aina saaneet rakkautta. Olemme antaneet heidän olla lapsia, mutta kannustaneet kokeilemaan uusia asioita valvovan silmän alla. Harrastuksiinkin on aina annettu mahdollisuus. Olemme myös pystyneet antamaan heille aikaa ja myös me olemme voineet olla kotona, kun lapset ovat pieniä. Ei sillä, että tuo tekisi kenestäkään paremman vanhemman.

Me ihmiset olemme erilaisia. Vaikka sinä et olisi valmis perustamaan perhettä 19-vuotiaana niin voisit kuitenkin yrittää muistaa, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä. He eivät ole sen parempia tai huonompia, mutta he tekevät erilaisia valintoja elämässään.

Ei ole olemassa yhtä ja ainoaa, kaikille ideaalia lastensaanti-ikää. Jos naapurisi on tyytyväinen elämänratkaisuunsa, antaa hänen olla. Sinä olet valinnut kaiketi toisin ja hyvistä syistä?



Itse en olisi suurin surminkaan halunnut lapsia vielä tuossa iässä, ja toivon, että omat lapsenikin hankkivat ensin ammatin ja matkustelevat yms. ennen perheen perustamista. Se on nimittäin yksinkertaisesti paljon HELPOMPAA ennen lapsia kuin nelikymppisenä, kun lapset ovat lentäneet kotoa (voipi käydä kuten naapurin rouvalle, jonka lapset noudattivat äitinsä esimerkkiä ja hankkivat lapset nuorina - ja nyt mummi on joka vkl lastenlastensa vahtina...)

Joten minä en näe siinä mitään luonnotonta jos haluaa tehdä lapset nuorena. Ja kaikki ei halua roikkua baaritiskillä missään vaiheessa elämää. Meidän perheestä vain mies käy silloin tällöin viihteellä, mutta itse olen absolutisti. Omaa aikaa voi ottaa muutenkin.



Mutta jokainen tekee lapsensa silloin kun se itsestä parhaalta tuntuu.

Mä olin todella ahdistunut ja vailla suuntaa elämälle nuorena, en todellakaan nauttinut vapaudestani mennä ja tulla miten tykkäsin. Tein sitä kyllä sosiaalisesta pakosta, mutta en nauttinut. Vasta perheen perustaminen on saanut mut tasapainoon ja löytämään suunnan elämälleni (eka lapsi 25-vuotiaana) ja olen sitä mieltä, että sama olisi tapahtunut jo 18-vuotiaana, jos silloin olisi ollut sopiva mies kuvioissa.

Minä nautin huomattavasti enemmän nyt 30-vuotiaana niistä satunnaisista menoista joissa viiletän, ja uskon että jatkossa tulen nauttimaan vielä enemmän kun lapset tästä kasvavat.

PS. mä en kyllä muutenkaan ymmärrä a) jos kay viihteellä, niin täytyykö siellä käydä ihan joka viikonloppu ( se kun tuntuu olevan niin kamala synti, että onneksi kukaan yli 30-vuotiaana lapsensa tehnyt ei edes haaveile biletyksestä) b) mikä siitä satunnaisesta juhlimisesta tekee niin pahan asian, että isot lapset siitä kärsisi?

Vierailija:

Minä juhlin 19-vuotiaana ja kokisin säälittäväksi elämän, jos ravaisin nyt 28-vuotiaana baareissa joka vkonloppu. Toki joskus käyn..ei lastenhoitajaa ole vaikea saada. 19-vuotiaana ei olisi ollut tarjota lapsille sitä elämää, mitä he nyt elävät. On harrastukset, maksettu asunto ja varaa olla kotona se aika, kun lapset ovat pieniä. Mielummin näin, mutta kukin tekee mitä parhaaksi näkee.

Tietysti sitä halusi olla varovainen ja ottaa varman päälle. Mutta jo monta vuotta aikaisemmin lapset olisivat syntyneet kotiin, jossa raamit kunnossa: hyvä avioliitto ja pitkä suhde, oma asunto, hyvä ja säännöllinen toimeentulo. Musta tuntuu, että mun elämä vasta kunnolla alkoi, kun saimme lapsen. Olen kyllä baarit nähnyt, kun olen pari kertaa käynyt katsomassa. Matkustellut olen vähäsen ja lasten kanssa lisää. Ei ole vastuukaan koskaan pelottanut. Miksi haluaisin tuhlata parhaat vuoteni turhuuteen, elämään millä ei ole mitään merkitystä?



t. ensimmäisen 23-vuotiaana saanut, eikä tippakaan liian aikaisin.

Kai siihen lastenhankintaan vaikuttaa moni muukin asia? Sosiaalinen, taloudellinen... ja parisuhteen vakauskin on varteenotettava seikka.



Uskokaa nyt vaan: ei ole olemassa mitään yhtä ja ainoaa, kaikille ideaalia lastenhankintaikää.

Henkisesti 19v voi olla valmis siinä missä 25 tai 38, mutta tarkoitin sitä, että päälle kakskymppisenä oli MULLE sopiva ikä, koska mun mielestä on tärkeää, että lapsi saa rakkauden lisäksi myös vanhempien aikaa. Olisin joutunut 19 vuotiaana viemään 9kk ikäisen päiväkotiin. Ja kaapit on täynnä ruokaa. Siitä ei tarvitse tinkiä. Myöskään ei tarvitse aina ostaa sitä halvinta..oli kyse sitten vaatteesta tai lelusta. Lapsi haluaa ratsastaa ja tanssia ja sekin on heille mahdollista. Asunto on maksettu. Ei siis stressia lainoista jne..Nuorena pidän itseäni edelleen..Varmaan vielä 40 vuotiaanakin;) Tunnen vaan useita 19 vuotiaita äitejä, jotka odottavat lapsilisä, jotta saa taas ruokaa...Voisin kuvitella, että olisin itse kuulunut näihin äiteihin 19v vuotiaana. Mulle nyt vaan sattuu olemaan tärkeää, että on tasapainoinen elämä. Ei laskuja niskassa tai rahapulaa tms..Mun mielestä taloudellinen tilanne merkitsee..

Sain ekan lapsen 20 vuotiaana, olisin toivonut jo aiemminkin. Ainakin itselläni oli 19 vuotiaana tutkinto suoritettuna, työpaikka jne.



Ja olin aivan riittävästi ehtinyt matkustella, ja nähdä yöelämää...

Koskaan en ole ollut niin onnellinen, kuin lasten hankinnan (saamisen!) jälkeen. Elämä ennen sitä, ja avioliittoa oli pelkkää haahuilemista vailla määränpäätä;)



Me ei käydä baareissa koskaan, ei ole mitään intoa. Jos haluan rentoutua, ottaa vapaata arjesta, käyn yksin salilla, tai vaikka shoppailemassa.



Ja vaikka meillä on 2 pientä lasta, käyn välillä keikkatöissä, mutta en rahan, vaan vaihtelun vuoksi:)



Me matkustellaan edelleenkin paljon, myös lapset nauttii siitä. Meillä on myös toinen asunto ulkomailla, jossa ollaan 2- 4 kk vuodessa.





Meillä oli hyvä tuuri, kun saimme asunnon perinnöksi, mutta se asia ei olisi mitenkään vaikuttanut lastenhankinta ikään, tai lasten määrään.





Eri ihmisille vaan eri asiat on tärkeitä elämässä, ja hyvä niin. Olisihan tylsää, jos kaikki tekisivät lapset vaikka 24 v. ja kaikilla olisi 2 lasta:)

Olen nyt 28v kahden lapsen äiti ja haaveissa kolmas..Lainaan siskolleni rahaa ruokaan miltei joka vko..ostan siskoni kahdelle lapselle vaatteita..maksan harrastuksenkin, jos mukava löytyy..siskoni on iltatähti perheessämme ja sai esikoisensa 18 vuotiaana..Että vertaan elämäntilannettani toiseen ääripäähän. Mulla menee loistavasti, kun taas siskollani alkaa pikkuhiljaa mennä hyvin..

Vierailija:

Minä juhlin 19-vuotiaana ja kokisin säälittäväksi elämän, jos ravaisin nyt 28-vuotiaana baareissa joka vkonloppu. Toki joskus käyn..ei lastenhoitajaa ole vaikea saada. 19-vuotiaana ei olisi ollut tarjota lapsille sitä elämää, mitä he nyt elävät. On harrastukset, maksettu asunto ja varaa olla kotona se aika, kun lapset ovat pieniä. Mielummin näin, mutta kukin tekee mitä parhaaksi näkee.

Mutta Lohjalla sai aikoinaan ison omakotitalon 320 000 eurolla (8)

Ei yksin...

paljon enemmän. Toki siitä heltisi suuret voitot...(8)

Minä sain esikoisen 20v iässä ja nyt pesueeseen kuuluu 3 pientä lasta. Enempää lapsia meidän perheeseen ei tule ja nyt keskitytään seuraamaan lasten varttumista ja nautitaan siitä.



En erityisemmin odota sitä että lapset ovat isoja mutta on minulla haaveita ja suunnitelmia sille ajalle kun lapset ovat isoja. Eräs ystäväni töksäytti että sittenkö te nelikymppisenä alatte juosta baareissa kun muut ovat lasten kanssa!!!

Olen kyllä hiukan typertynyt ja totesin vain että minkä ihmeen takia minä haaveilisin juhlimisesta ja baareista? Niissä me pääsemme käymään nyt kun meillä on pieniä lapsiakin. Toki hyvin harvoin, mutta sen verran tylsiä paikkoja että enempää ei kiinnostaisi käydäkään...



Minä haaveilen lukemisesta, maalaamisesta, liikunnasta, vaelluksesta, käsitöistä, matkustelusta, ruuista ja viineistä, teattereista, opperoista jne. jne... Noita kaikkia voi toki tehdä nytkin, mutta hyvin niukalti niille löytyy aikaa ja rahaa.



Joka tapauksessa äitiys ja perhe on ollut minun elämäni tärkein haave ja olen iloinen että elämäni on nyt sellaista jollaista haluan itse sen olevan.



Lisäksi iloitsen siitä että kun olen saanut lapset nuorempana, minulle on ehkä mahdollista huolehtia omista vanhemmistani kun he käyvät aikanaan iäkkäiksi ja tarvitsevat apua.