80-90-lukujen Helsinki vs. nyt.

Vierailija kirjoitti:

Missään ei notkunut mamusia 80-luvulla. Oli turvallisempaa.

Joo, saman kirjoitin, ei mennyt läpi. Mutta näinhän se on.

Tähän kysymykseen on jo Ultra Bran toimesta vastattu.

Toisaalta, tilanne ei ollut yhtään näin paha edes pari vuotta sitten.

Ei ollut kerjäläisiä eikä muitakaan EUn myötä Suomeen notkumaan tulleita.

Ysärillä elin nuoruuteni. Oli lama-aikaa ja jokaiseen konkan tehneeseen liikehuoneistoon nousi keskikaljabaareja, joissa tarjottiin kympillä kaljaa muovituopista. Olihan ne paikkoja, turpaansaanti oli varmaan aika helppoa ja siivottu niitä ei lainkaan. Itä-Euroopan luhistuessa prostituutio ja seksi tunkivat esiin kaikkialta. Se oli sitä tissibaarien aikaa. Kellään ei ollut rahaa.

90-luvun alussa käytiin kahvilla huoltamoilla, joissa kahvi oli tavallista suodantinkahvia. Sen lisäksi joku mikrossa lämmitetty munkki tai lihapiirakka, jos oli rahaa. Kioskeilla käytiin myös kahvilla. Kahvikuppi oli tosi halpa, mutten nyt muista paljonko se maksoi markoissa.

Asematunnelissa ei ollut samanlaista putiikkimäärää mitä nyt. Siellä hengasi nuoriso ryyppäämässä ja polttamassa, mutta shoppailla siellä ei voinut. Nykyisen käsintehdyn kosmetiikkakaupan Lushin tilalla oli huolto-asemamainen kahvila, josta sai tavallista suodantinkahvia. Smootheja, latteja, ccapuccinoja ei ollut eikä kukaan ollut niistä kuullutkaan.

Ravintoloissa kun käytiin syömässä, tilattiin aina lehtipihvi ranskalaisilla tai wiener-leike. Sen toi pöytään usein joku isomahainen suomalainen kokki, joka haisi vanhalta viinalta.

Tupakoida sai julkisissa tiloissa ja tupakoinnin ikäraja oli 16. Kaljaa sai ostettua lähikaupoista jo 13-vuotiaana. Holhousta ja sääntöjä oli huomattavasti vähemmän ja niitä noudatettiin löysemmin.

Kenellekään ei ollut merkkilaukkuja tai mitään kauhean kalliita vaatteita. Lewis 501 oli suosituin farkkumerkki ja Lacoste oli tunnettu juppien merkkinä. Nuoriso jakaantui juppeihin ja punkkareihin, myös hopparit tulivat kuvioon. Yhteen aikaan 90-luvun alussa oli muotia leventää lahkeet erilaisilla kukkakuoseilla samanlaisiksi kuin 70-luvulla. sen jälkeen oli valtavan isot lökäpöksyt muotia. Yleensä ne tehtiin itse niin, että ommeltiin kaksista farkuista yhdet.

Nuoriso hengaili ostareilla, kioskeilla, steissillä, foorumissa, ei netissä kuten nykyään. Yleensä vaan mentiin ulos paikkaan, jossa tiesti kavereiden pörräävän. Siellä ne oli jos oli, jos eivät olleet, niin eivät olleet.

Helsingissä teinit kävivät nuorisodisco Byggalla. Sinne valmistauduttiin juomalla Marlin omenaviiniä.

Diskovaatteet ostettiin mm. Seppälästä.

Vierailija kirjoitti:

90-luvun alussa käytiin kahvilla huoltamoilla, joissa kahvi oli tavallista suodantinkahvia. Sen lisäksi joku mikrossa lämmitetty munkki tai lihapiirakka, jos oli rahaa. Kioskeilla käytiin myös kahvilla. Kahvikuppi oli tosi halpa, mutten nyt muista paljonko se maksoi markoissa.

Asematunnelissa ei ollut samanlaista putiikkimäärää mitä nyt. Siellä hengasi nuoriso ryyppäämässä ja polttamassa, mutta shoppailla siellä ei voinut. Nykyisen käsintehdyn kosmetiikkakaupan Lushin tilalla oli huolto-asemamainen kahvila, josta sai tavallista suodantinkahvia. Smootheja, latteja, ccapuccinoja ei ollut eikä kukaan ollut niistä kuullutkaan.

Ravintoloissa kun käytiin syömässä, tilattiin aina lehtipihvi ranskalaisilla tai wiener-leike. Sen toi pöytään usein joku isomahainen suomalainen kokki, joka haisi vanhalta viinalta.

Tupakoida sai julkisissa tiloissa ja tupakoinnin ikäraja oli 16. Kaljaa sai ostettua lähikaupoista jo 13-vuotiaana. Holhousta ja sääntöjä oli huomattavasti vähemmän ja niitä noudatettiin löysemmin.

Kenellekään ei ollut merkkilaukkuja tai mitään kauhean kalliita vaatteita. Lewis 501 oli suosituin farkkumerkki ja Lacoste oli tunnettu juppien merkkinä. Nuoriso jakaantui juppeihin ja punkkareihin, myös hopparit tulivat kuvioon. Yhteen aikaan 90-luvun alussa oli muotia leventää lahkeet erilaisilla kukkakuoseilla samanlaisiksi kuin 70-luvulla. sen jälkeen oli valtavan isot lökäpöksyt muotia. Yleensä ne tehtiin itse niin, että ommeltiin kaksista farkuista yhdet.

Nuoriso hengaili ostareilla, kioskeilla, steissillä, foorumissa, ei netissä kuten nykyään. Yleensä vaan mentiin ulos paikkaan, jossa tiesti kavereiden pörräävän. Siellä ne oli jos oli, jos eivät olleet, niin eivät olleet.

Helsingissä teinit kävivät nuorisodisco Byggalla. Sinne valmistauduttiin juomalla Marlin omenaviiniä.

Diskovaatteet ostettiin mm. Seppälästä.

En edes kaipaa lattea ja cupucinoa. Ne ovat ihmisten jotka eivät todellisuudessa ole tottuneet juomaa kahvia eivätkä edes pidä siitä kahvinkaltaisia juomia. En ihmettele yhtään miksi niillä ei ole sen suurempaa suosiota. Ruotsissa juodaan toiseksi eniten kahvia ja sielläkin suurimmaksi osaksi suodatin kahvia. Norja taitaa tulla kolmantena. Muuten 90-luvun alussa Suomesta sai kaikkea mitä nykyäänkin. Nykyään monet hinnat ovat vain nousseet huimasti. On turha valehdella hintojen laskeneen sillä 90-luvulla nuoria olleet muistavat kyllä vielä totuuden. Saman voi tarkistaa Rahamuseon laskurista joka kertoo inflaation ja jossa on myös elinkustannusindeksi käyrä. Ja tuo elinkustannusindeksi on noussut 90-luvulta lähtien jyrkästi ylöspäin. Palkat eivät sen sijaan ole monilla nousseet. Laskuri kertoi että reaalipalkkani on yleiskorotuksista huolimatta laskenut 8 vuodessa 1,7€.

Ennen niin rakas Helsinki tuntuu nykyään vieraalta. Se oli meidän tavallisten suomalaisten koti-, opiskelu- ja työskentelykaupunki. Nykyään se tuntuu koko ajan enemmän ja enemmän m**h*nmuutt*jien ja asunto- ja kiinteistösijoittajien kaupungilta. Olen surullinen, mutta menneeseen tuskin on paluuta.

Ysärillä kahvi maksoi 3-6 markkaa kahvilassa. Olut kympin tai kallis olut 2 kybää. Kolmen Sepän terassilla kesällä ylikallis olut huimat 29 markkaa!

Kaupasta sai litran pullon Green Fizz-siideriä (kuiva omenasidu) 15 markalla, henkkareita ei tarvinnut näyttää. Sitä ei tosin olisi saanut puistossa tai kaupungilla juoda, joten piti hämäykseksi kaataa se vaikkapa Pommac-pulloon.

Nälän yllättäessä Mäkkäristä haettiin hampurilainen hintaan 5mk. Limsa, ranut tai jäde kustansivat myös 5mk kipale. Näin siis jos sattui olemaan vitosen päivät, normaalisti olivat markan verran kalliimpia.

Citykäytävällä oli Top Shop josta sai pastellisia napapaitoja halvimmillaan 20 mk. Myöhemmin sinne tuli pari Fiorellaa joista sai myös halpoja trikoita. Kalliita mutta hienoja vaatteita sai Forumin Dekadenzistä, siellä saattoi farkut maksaa jopa 300 mk! Pieniä koru- ja härpäkekauppoja oli paljon, samettisia hiusdonitseja sai kympillä pari kipaletta. Asematunnelissa oli Tetuan Shop mustaa huulipunaa ja niittejä kaipaaville.

Anttilassa oli jättimäinen Top Ten. C-kasetit olivat edullisia koska niitä ei juuri kukaan enää halunnut, vaan kaikki hankkivat CD-levyjä. Hauskaa oli kun otti ghettoblasterin mukaan kaupungille.

Lisää!

Vierailija kirjoitti:

Missään ei notkunut mamusia 80-luvulla. Oli turvallisempaa.

Kyllä heitä oli, toki huomattavasti vähemmän kuin nyt. Rikoksiakin jo tekivät. Ei ollut Helsinki tuolloinkaan mikään lintukoto.

Tätä oli ihana lukea näin ei-helsinkiläisenäkin. Lisää!

ps. me maalaiset tilasimme Dekadenzin vaatteita ja kenkiä postimyynnin kautta

up.

Julkisissa kulkuvälineissä oli mukavan rauhallista menneinä aikoina. Ei ollut äwäläbäläböjä ja skruntstshenkoja.

Vierailija kirjoitti:

Ysärillä kahvi maksoi 3-6 markkaa kahvilassa. Olut kympin tai kallis olut 2 kybää. Kolmen Sepän terassilla kesällä ylikallis olut huimat 29 markkaa!

Kaupasta sai litran pullon Green Fizz-siideriä (kuiva omenasidu) 15 markalla, henkkareita ei tarvinnut näyttää. Sitä ei tosin olisi saanut puistossa tai kaupungilla juoda, joten piti hämäykseksi kaataa se vaikkapa Pommac-pulloon.

Nälän yllättäessä Mäkkäristä haettiin hampurilainen hintaan 5mk. Limsa, ranut tai jäde kustansivat myös 5mk kipale. Näin siis jos sattui olemaan vitosen päivät, normaalisti olivat markan verran kalliimpia.

Citykäytävällä oli Top Shop josta sai pastellisia napapaitoja halvimmillaan 20 mk. Myöhemmin sinne tuli pari Fiorellaa joista sai myös halpoja trikoita. Kalliita mutta hienoja vaatteita sai Forumin Dekadenzistä, siellä saattoi farkut maksaa jopa 300 mk! Pieniä koru- ja härpäkekauppoja oli paljon, samettisia hiusdonitseja sai kympillä pari kipaletta. Asematunnelissa oli Tetuan Shop mustaa huulipunaa ja niittejä kaipaaville.

Anttilassa oli jättimäinen Top Ten. C-kasetit olivat edullisia koska niitä ei juuri kukaan enää halunnut, vaan kaikki hankkivat CD-levyjä. Hauskaa oli kun otti ghettoblasterin mukaan kaupungille.

Itse muistan, että hampurilainen olisi ollut tavallisesti 10-11mk. Carrolsista sai tarjouksessa juustohampurilaisen kuudella markalla (vai olikohan 7mk, kuitenkin siinä mainoksessa näkyi 5mk kolikko ja 1-2 markan kolikkoa). Tämä siis 90-luvun puolen välin tienoilla