Lue keskustelun säännöt.
Suolistosairaus pilasi lapseni elämän
04.07.2018 |
Ennen niin urheilullinen, pirteä ja onnellinen tytär sairastui muutama vuosi sitten esiteininä IBD:hn, joka välittömästi romahdutti tyttäreni. Nyt viime aikoina olen oikeesti alkanu pelkäämään, että hän olisi vaarassa tehdä itsemurhan. Hänellä ei ole enää minkäänlaisia tulevaisuuden suunnitelmia, eikä hän halua puhua tulevaisuudestaan ollenkaan. Nyt viime aikoina jo valmiiksi hoikka tytär on lopettanu kokonaan syömisen, mutta ei selkeestikään jätä tarkotuksella syömättä, vaan hänellä ei ole ruokahalua tai edes voimia syödä.
Vaikka en ole psykologi niin nään heti tyttärestäni, että hänellä on vakava masennus. Ja hän jo heti sairauden alkamisesta asti on syytelly itseään ja asiaa ei auta suolistosairaus-uutisten kommenttien lukeminen missä syyllistetään suolistosairaita ja että sen sairauden saisi pois vain muuttamalla elintapoja. Tyttärelläni on aina ollu hyvät elintavat eikä antibioottikuureja tai muita lääkityksiä ja silti sai sairauden, eli sairaiden syyllistäminen pitäisi lopettaa kokonaan. Kaiken lisäksi hän tuntee syyllisyyttä siitäkin, että me ostetaan hänelle lääkkeet ja että hän olisi hirvee ”taakka” ja ”rahanmeno” ja välillä yrittää kokonaan olla ilman lääkkeitä, mutta joka kerta sairaus taas pahenee ja verta tulee ja anemia tulee heti kuukauden sisällä.
Olen kovasti yrittänyt auttaa tytärtäni ja aina yrittäny olla hänen tukena ja ehdotellu näitä muiden suolistosairaiden tukiryhmiä yms. mutta tytär ei innostu enää mistään. Mitä voisin tehdä? En kestä ajatusta, että tyttäreni tekisi itselleen jotain ja haluan, että hän saisi elämänhalun takaisin.
Kommentit (26)
Terapia?
Ilman lääkkeitä ei ikinä saa olla. T. toinen suolistotautinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyökkitsykologi pitää vaihtaa nyt ihan oikeaan ammattiauttajaan, ja heti.
Lapsi pitää saada syömään, ja lääkkeitä ei jätetä ottamatta.
Menette terveyskeskukseen hakemaan apua tohon masennukseen viimeistään huomenna.
Krooninen sairaus on kova taakka nuorelle, mutta tunnen ainakin yhden nuoren perheenisän jolla on Crohnin tauti ja silti täysi elämä harrastuksineen.
Kai hoitosuhde suolistosairauksien polille lasten-ja nuorten sairaalassa? Sieltä saa lähetteen psykiatrian polille/psykologille tmv. Nyt kiireesti yhteyttä sinne missä tytöllä on hoitosuhde, niin saat hänelle apua.
Iso elämänmullistus teinillä, moni haave varmasti kariutui ja elämä hankaloitui ketaheitolla. Lisäksi vielä kipuja ja ikäviä vaivoja. Ei ihme että masentaa. Terapiaan mars.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai hoitosuhde suolistosairauksien polille lasten-ja nuorten sairaalassa? Sieltä saa lähetteen psykiatrian polille/psykologille tmv. Nyt kiireesti yhteyttä sinne missä tytöllä on hoitosuhde, niin saat hänelle apua.
Peruste alapeukulle?
Vierailija kirjoitti:
Iso elämänmullistus teinillä, moni haave varmasti kariutui ja elämä hankaloitui ketaheitolla. Lisäksi vielä kipuja ja ikäviä vaivoja. Ei ihme että masentaa. Terapiaan mars.
Älä komentele!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso elämänmullistus teinillä, moni haave varmasti kariutui ja elämä hankaloitui ketaheitolla. Lisäksi vielä kipuja ja ikäviä vaivoja. Ei ihme että masentaa. Terapiaan mars.
Älä komentele!
...sanoo ihminen, joka itse komentaa komentajaa. Älä tee niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lääkkeet tehoavat, niitä ei kannata jättää syömättä. Ruokavalioon kannattaa silti kiinnittää huomiota, jos mättää kaikkea einess.ontaa, niin sairaus voi pahentua. Kokeilemalla vain voi löytää itselleen "helpommat" ja "pahimmat" ruoat.
Onko lääkkeillä sivuvaikutuksia? Jos on, niistä kannattaa heti keskustella lääkärin kanssa. Ei kannata vain sitkeästi kokeilla jos tuntuu että vointi ei parane vaan huononee.
Terapiaa kannattaa harkita. Ja sinne sitten lapsi menee yksin, eikä äiti tunge mukaan kaakattamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso elämänmullistus teinillä, moni haave varmasti kariutui ja elämä hankaloitui ketaheitolla. Lisäksi vielä kipuja ja ikäviä vaivoja. Ei ihme että masentaa. Terapiaan mars.
Älä komentele!
...sanoo ihminen, joka itse komentaa komentajaa. Älä tee niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon?
Toi "mars!" on kyllä todella äsyttävä ilmaus.
Ap, toivottavasti saatte apua. Uskon että tähänkin tautiin kehitetään kohta tehokas lääke. Ja suolisto ja aivothan ovat tiiviissä yhteistyössä, ei ihme että masentaa ihan jo fysiologisista syistä plus muu stressi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt hieman suhteellisuudentajua!
Joka kolmannella tässä maassa on jokin suolihuoli.
Kellä iso kellä pieni.
Hanki tyttärellesi ammattiapua. Itse sairastuin vaikean CU:n vuoksi masennukseen. Lopetin kaikki lääkkeet tietoisesti. Sain vakavan sairaskohtauksen ja kärsin jälkiseurauksista lopun elämääni. Toivottavasti tyttäresi tilanne paranee. Vaikutat kirjoituksesi perusteelta hyvältä äidiltä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani ja ymmärrän tyttären masennuksen täysin.
Myös omaiset saattavat tarvita tukea, kun läheinen sairastuu vaikeasti.
Nuorelle suolistosairaus on vielä pahempi juttu kuin aikuiselle koska se vaikuttaa nuoren sosiaaliseen elämään muun muassa siinä muodossa ettei välttämättä voi syödä samoja ruokia kuin muut ikäisensä syövät ja käydä samoissa syöttölöissä muiden nuorten kanssa.
Nurinkurista sanoa, mutta onneksi ollut pikkulapsesta saakka sairas, niin ei muista enää mikä oli normaalia terveyttä. Minulle sairaus on normaalia, eikä siksi pysty tästä masentumaan.
Poikani sairastui myös esiteininä ja olihan se kova pala nuorelle tajuta, että sairaus on nyt läsnä koko loppuelämän. Meillä lääkkeet ovat auttaneet, mistä syystä poika ottaa ne mielellään. Ruokavalio hänellä on tiukka, mutta se ei hirveästi auta. Pikemminkin niin päin, että huono ruoka pahentaa, mutta hyvä ruoka ei kuitenkaan auta päässemään oireista.
Poikani on hiljainen luonteeltaan, joten hän ei paljon puhu sairaudestaan, eikä valita. Tiedän kuitenkin hänellä olevan vaikeuksia arkielämässä. Silti hän on opiskelija ja on suuntautunut tulevaisuuteen. Uskon, että aloittajan tyttären kannattaisi ottaa yhteyttä muihin suolistosairaihin, jotta hän saisi vertaistukea. Näin hän saisi paitsi vinkkejä, myös näkisi, että suolistosairauden kanssakin voi elää ja suunnitella tulevaisuutta.
Kannattaa miettiä ja kokeilla voisiko jostain luontaistuotteista myös olla apua kaiken muun lisäksi, tukemaan suoliston hyvinvointia. Maitohappobakteerit, omenaviinietikka, glutamiini, mitä näitä nyt on.
Googlaa Crohn ja Colitis -järjestö. Vai oliko ry.
Tapaamisista voisi saada vertaistukea. Oletteko olleet jo sopeutumisvalmennuskurssilla? Niitä on koko perheellekin tarkoitettuja. Voimia!
Ruokavalioon pitää kiinnittää huomiota. Ei siinä sinun "lässytys" auta.