Lue keskustelun säännöt.
Suolistosairaus pilasi lapseni elämän
04.07.2018 |
Ennen niin urheilullinen, pirteä ja onnellinen tytär sairastui muutama vuosi sitten esiteininä IBD:hn, joka välittömästi romahdutti tyttäreni. Nyt viime aikoina olen oikeesti alkanu pelkäämään, että hän olisi vaarassa tehdä itsemurhan. Hänellä ei ole enää minkäänlaisia tulevaisuuden suunnitelmia, eikä hän halua puhua tulevaisuudestaan ollenkaan. Nyt viime aikoina jo valmiiksi hoikka tytär on lopettanu kokonaan syömisen, mutta ei selkeestikään jätä tarkotuksella syömättä, vaan hänellä ei ole ruokahalua tai edes voimia syödä.
Vaikka en ole psykologi niin nään heti tyttärestäni, että hänellä on vakava masennus. Ja hän jo heti sairauden alkamisesta asti on syytelly itseään ja asiaa ei auta suolistosairaus-uutisten kommenttien lukeminen missä syyllistetään suolistosairaita ja että sen sairauden saisi pois vain muuttamalla elintapoja. Tyttärelläni on aina ollu hyvät elintavat eikä antibioottikuureja tai muita lääkityksiä ja silti sai sairauden, eli sairaiden syyllistäminen pitäisi lopettaa kokonaan. Kaiken lisäksi hän tuntee syyllisyyttä siitäkin, että me ostetaan hänelle lääkkeet ja että hän olisi hirvee ”taakka” ja ”rahanmeno” ja välillä yrittää kokonaan olla ilman lääkkeitä, mutta joka kerta sairaus taas pahenee ja verta tulee ja anemia tulee heti kuukauden sisällä.
Olen kovasti yrittänyt auttaa tytärtäni ja aina yrittäny olla hänen tukena ja ehdotellu näitä muiden suolistosairaiden tukiryhmiä yms. mutta tytär ei innostu enää mistään. Mitä voisin tehdä? En kestä ajatusta, että tyttäreni tekisi itselleen jotain ja haluan, että hän saisi elämänhalun takaisin.
Kommentit (26)
Kerro nyt jotain oireista ja muutoksista.
"Romahdutti hetkessä" on teinimäistä dramatiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka autoimmuunitauti kulkeekin mukana koko elämän, niin hyvällä lääkityksellä pääsee normaalielämään kiinni. Sairastuin 8 vuotiaana ja kyllähän se oli kova paikka tajuta, että ei tästä koskaan tervehdy. Lääkkeillä pysynyt hyvin kunnossa lukuun ottamatta yhtä surkeampaa kautta aikuisiällä. Epäilen että stressi laukaisi oireilun uudelleen. Kunhan kivuista pääsee eroon niin elämä helpottaa. Nykyään juoksen pari maratonia vuodessa ja treenaan oikeastaan joka päivä, joten ei liikunnalle tarvitse sanoa lopullisesti heippa. Kyllä se ilo sieltä löytyy, kun tauti saadaan kuriin ja teini tajuaa, ettei itse voinut sairastumiseensa vaikuttaa. Tsemppiä!
Crohn ja colitis ry:llä on nuorille oma ryhmä, sekä Facebookissa (taitaa olla salattu ryhmä) että ihan livenä. Kannattaa ehdottomasti mennä sopeutumisvalmennuskurssille, siellä tapaa muita kaltaisiaan ja se on voimaannuttavaa. Ei tämä tauti maailmaa kaada, pitää vaan kiltisti syödä lääkkeensä ja hyväksyä se tosiasia, että pahenemisvaiheita tulee väistämättä. Joillakin gluteeniviljat lisää oireilua, mutta mikään ruokavalio ei paranna. Itselläni on colitis ollut 15 vuotta ja kyllä tän kanssa pärjää :)
Vierailija kirjoitti:
Hanki tyttärellesi ammattiapua. Itse sairastuin vaikean CU:n vuoksi masennukseen. Lopetin kaikki lääkkeet tietoisesti. Sain vakavan sairaskohtauksen ja kärsin jälkiseurauksista lopun elämääni. Toivottavasti tyttäresi tilanne paranee. Vaikutat kirjoituksesi perusteelta hyvältä äidiltä :)
äLÄ LLIIOTTELE. Pikku juttu!
Vierailija kirjoitti:
Hanki tyttärellesi ammattiapua. Itse sairastuin vaikean CU:n vuoksi masennukseen. Lopetin kaikki lääkkeet tietoisesti. Sain vakavan sairaskohtauksen ja kärsin jälkiseurauksista lopun elämääni. Toivottavasti tyttäresi tilanne paranee. Vaikutat kirjoituksesi perusteelta hyvältä äidiltä :)
Voitko kertoa tarkemmin sairaskohtauksesta ja jälkiseurauksista.. saitko avannepussin ja mikä muu sairaskohtaus tautiin voi liittyä?
Miehelläni on CU ja hän pitkitti hoitoon menoa liian pitkälle eikä suonensisäinen kortisoni meinannut enää tehota ja suolenpoisto oli hilkulla.
Riippuu mikä suolistosairaus on kyseessä. Esim. haavaiseen paksusuolentulehdukseen ei ruokavalio auta.