Lue keskustelun säännöt.
Nautiskelevana työttömänä saan suurta lisänautintoa, jos joku ei pidä nautiskelustani.
26.06.2018 |
Ja näitä avauksia on mukava tehdä kun noita minun lomaelämäntapaani vihaavia tuntuu riittävän. Eniten nautintoa tuottaa se, jos he kirjoittelevat jotain sen suuntaista, että "kohta tuet lakkaa ja loisiminen loppuu", sillä tiedostan itse sen faktan, että lomani tulee päätökseen vasta kun kuolen. Saattaahan se käydä noiden luonnon päälle kun eivät mahda tilaanteelle mitään ja silti eivät älyä olla hermoilematta minunlaisteni olemassaolosta.
Kommentit (16)
Mahtaakohan se kuitenkaan olla niin mahtavaa, kun näyttää olevan päivittäin tarvetta pönkittää omaa asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se hienoa, että jollekin nautinnoksi riittää oman elämän eläminen täällä palstalla. Normaaleja ihmisiä tuollainen syrjäytyminen varmasti ahdistaisi ja syrrjäytyneitä kävisi sääliksi.
Elämä on niin suurta nautintoa, että puolet elämästä vietetään vauvapalstalla?
Kuulostaa ihan pikkuisen säälittävältä...
Vierailija kirjoitti:
Mahtaakohan se kuitenkaan olla niin mahtavaa, kun näyttää olevan päivittäin tarvetta pönkittää omaa asiaa?
No koska en nähnyt missään keskusteluita, joissa työttömyyden ihanuutta olisi tuotu esille, niin tottakai minä siitä silloin kirjoitan. Monen lannistuneen työttömän on hyvä ymmärtää, että työttömyydessä on myös hyvät puolet, joten niitä on hyvä tuoda esiin.
Itse tiedän tällaisen entisen "nautiskelevan työttömän" joka suureen ääneen kailotti, että elää vapaata elämää eikä ole kenenkään orja. Totuus oli, että reppana ei yrityksistään huolimatta saanut itselleen työtä. Lopulta sai jonkun suojatyöpaikan ja nyt on kai sitten taas "oman itsensä herra" ja muita parempi. Onnettomalta vaikuttaa edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on niin suurta nautintoa, että puolet elämästä vietetään vauvapalstalla?
Kuulostaa ihan pikkuisen säälittävältä...
Säästä säälisi. Minulla on niin paljon tuota ihanaa aikaa, että vaikka viettäisin viikon putkeen vauvapalstalla, jää minulle vielä lomastani jäljelle loppuelämä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hienoa, että jollekin nautinnoksi riittää oman elämän eläminen täällä palstalla. Normaaleja ihmisiä tuollainen syrjäytyminen varmasti ahdistaisi ja syrrjäytyneitä kävisi sääliksi.
Miten niin syrjäytyminen? Ehkä hieman enemmän ahdistaisi viettää päivät jossain kuppaisessa työssä ansaitsemassa rahaa, raahautua kaupan kautta kotiin kotitöihin, ruuanlaittoon ja lasten kuskailuun. Mitä sen parempaa se itselle antaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika vahvat defenssit sulla päällä. Sääliksi käy, jos et koskaan opi elättämään itse itseäsi.
Samanlaista nautintoa saa omasta elostelusta kun kertoo elämästä puutteessa kärvisteleville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tiedän tällaisen entisen "nautiskelevan työttömän" joka suureen ääneen kailotti, että elää vapaata elämää eikä ole kenenkään orja. Totuus oli, että reppana ei yrityksistään huolimatta saanut itselleen työtä. Lopulta sai jonkun suojatyöpaikan ja nyt on kai sitten taas "oman itsensä herra" ja muita parempi. Onnettomalta vaikuttaa edelleen.
Et ehkä älynnyt kirjoittelevasi ihan toisentyyppisestä ihmisestä. Me työttömyydestä nautiskelevat emme edes yritä saada töitä vaan välttelemme niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hienoa, että jollekin nautinnoksi riittää oman elämän eläminen täällä palstalla. Normaaleja ihmisiä tuollainen syrjäytyminen varmasti ahdistaisi ja syrrjäytyneitä kävisi sääliksi.
Miten niin syrjäytyminen? Ehkä hieman enemmän ahdistaisi viettää päivät jossain kuppaisessa työssä ansaitsemassa rahaa, raahautua kaupan kautta kotiin kotitöihin, ruuanlaittoon ja lasten kuskailuun. Mitä sen parempaa se itselle antaa?
En ole työssäni tekemisissä kupan kanssa. Lapsia ei tarvitse kuskailla, kun niitä ei (vielä) ole. Mies tykkää kokata ja on parempi siinä, joten sitäkään ei tarvitse murehtia. Rahaa riitti kivasti viimeviikkoiseen vuoristo/patikointireissuun. Ymmärrän, ettei kaikki pidä samoista asioista. Itse olen tyytyväinen, ettei ole tavinnut olla työttömänä pitkiä aikoja. Olen myös iloinen puolestasi, että sinäkin pidät omasta elämästäsi työttömänä. Itselleni se ei sopisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aion tehdä vielä 10 vuotta töitä, ikää on nyt 58, jos vaan terveenä saa olla. Kun täytän 61 reilun kahden vuoden päästä, alan nostaa osan eläkkeestä mutta töitä en aio vähentää.
Tykkään työstäni. Jos mulla ei ole päivässä mitään aikataulua, saatan haahuilla yöpaidassa koko päivä (asun siis yksin, lapset maailmalla), tämän huomaan etätyöpäivinä, että en ehkä poistu ovesta ulos koko päivänä edes roskapussia viemään.
Mulle siis ei sopisi ollenkaan sellainen löysäily. Mutta kukin tyylillään, en paheksu enkä kadehdi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hienoa, että jollekin nautinnoksi riittää oman elämän eläminen täällä palstalla. Normaaleja ihmisiä tuollainen syrjäytyminen varmasti ahdistaisi ja syrrjäytyneitä kävisi sääliksi.
Miten niin syrjäytyminen? Ehkä hieman enemmän ahdistaisi viettää päivät jossain kuppaisessa työssä ansaitsemassa rahaa, raahautua kaupan kautta kotiin kotitöihin, ruuanlaittoon ja lasten kuskailuun. Mitä sen parempaa se itselle antaa?
En ole työssäni tekemisissä kupan kanssa. Lapsia ei tarvitse kuskailla, kun niitä ei (vielä) ole. Mies tykkää kokata ja on parempi siinä, joten sitäkään ei tarvitse murehtia. Rahaa riitti kivasti viimeviikkoiseen vuoristo/patikointireissuun. Ymmärrän, ettei kaikki pidä samoista asioista. Itse olen tyytyväinen, ettei ole tavinnut olla työttömänä pitkiä aikoja. Olen myös iloinen puolestasi, että sinäkin pidät omasta elämästäsi työttömänä. Itselleni se ei sopisi.
Itsellänikin riitti rahaa työttömänä kiitos anteliaan ja rikkaan sukulaisen. Koitin silti tosin lähinnä säästää saamani rahat ja osakkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä aion tehdä vielä 10 vuotta töitä, ikää on nyt 58, jos vaan terveenä saa olla. Kun täytän 61 reilun kahden vuoden päästä, alan nostaa osan eläkkeestä mutta töitä en aio vähentää.
Tykkään työstäni. Jos mulla ei ole päivässä mitään aikataulua, saatan haahuilla yöpaidassa koko päivä (asun siis yksin, lapset maailmalla), tämän huomaan etätyöpäivinä, että en ehkä poistu ovesta ulos koko päivänä edes roskapussia viemään.
Mulle siis ei sopisi ollenkaan sellainen löysäily. Mutta kukin tyylillään, en paheksu enkä kadehdi.
Jos ois kiva työ, jakaisin 100% tämän mielipiteen. Mäkin oikeastaan tarvitsen jotain, minkä takia on pakko lähteä liikkeelle. Muuten tunnen huonoa omaatuntoa turhasta saatuttamisesta (=lähden jonnekin autolla) tai kuolen pystyyn tylsyyteen (=menen paikkoihin, joihin yllän kävelemällä, eli pikkuinen kylä, jossa ei mitään tekemistä). Juna tai bussi taas aiheuttaa syyllisyyttä että tuhlasin.
Mutta työni on niin angstaavaa, että en halua tehdä sitä yhtään kauempaa kuin on pakko.
Onnee sulle, jos niillä almurahoilla pystyt elämään sellaista elämää, että olet onnellinen. Mä en pystys kustantamaan harrastuksiani ja muita tärkeitä asioita elämässä ilman työtäni. Mä myös pidän työstäni.
Sama kuin lapsettomat vastaan perheelliset: työssäkäyvät eivät pysty iloitsemaan työttömän puolesta. Aivan kuten perheellisetkään eivät pysty iloitsemaan lapsettoman puolesta. Pitäisi pystyä.