Lue keskustelun säännöt.
High need baby
24.06.2018 |
Löysin tämmöisen termin netin ihmeellisestä maailmasta. On jotenkin helpottavaa tietää, että tämmöinen termi on olemassa, kun olen vuoden päivät kasvattanut lastani. Kiva lukea, että vika ei ole minussa, kun olen vastannut toisen itkuun nopeasti, kanniskellut, tehnyt temppuja ja kaikkea mahdollista, jotta lapsellani olisi hyvä olla. Rankkaa se on edelleen ja turhauttavaa, kun nilkassa pyörii 10kg ylimääräistä, vaikka vain vessassa käydessä. Mutta nyt uskon, että hänestä kasvaa vielä vahva ja itsenäinen ihminen, kun jaksan jatkossakin vastata hänen läheisyyden ja turvallisuuden kaipuuseen.
Kateellisena olen lukenut, kun muiden vauvat touhuaa yksin ja viihtyvät itsekseen, nukkuvat hyvin ja ovat perustyytyväisiä. Nyt ymmärrän, että omani on myös normaali, vain suuritarpeisempi temperamentiltaan.
Millaisia teidän vauvat ovat?
Kommentit (6)
Sille on suomenkielinenkin termi: suuritarpeinen vauva. Löytyy helpommin vertaistukea, kun löytyy oikea nimi asioille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sille on suomenkielinenkin termi: suuritarpeinen vauva. Löytyy helpommin vertaistukea, kun löytyy oikea nimi asioille.
Totta. Termi tuli minulle sattumalta esille ja olen lukenut englanninkielisiä tekstejä aiheesta. Suomeksi löytyy varmasti vertaistukea. En edes ajatellut asiaa sen enempää, kunhan olin iloinen, että löytyi jotain tietoa aiheesta.
Tuleeko suuritarpeisesta vauvasta aina vaikea lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko suuritarpeisesta vauvasta aina vaikea lapsi?
Käsittääkseni ei, kun vaan jaksaa pelata pelin loppuun saakka ja rakentaa sitä lapsen turvallisuuden tunnetta. Todella kuluttavaa, en tiedä miten selviytyisin ilman miestäni, meillä kun ei ole mitään tukiverkkoja täällä. Jos olisin yh, niin olisin jo hakenut neuvolasta enemmän apua. Tosin pelkään, että siellä lapsi tai minut leimattaisiin jotenkin epäterveiksi tai joksikin muuksi.
Mutta niin, kun tekee vähän enemmän alussa töitä, niin käsittääkseni palkinnoksi tulee itsenäisempi ja rohkeampi lapsi. Ajan myötä tavallaan tasoittuu ja kehityskaari on vähän toisenlainen, kuin helpommilla lapsilla. Mutta toki tähän ei kannata tuudittautua, lapset ovat niin erilaisia ja omia yksilöitään. Lapsen kehitykseen vaikuttaa niin moni asia.
Enkä siis koe, että lapseni on erityisen hankala, vaatii vaan enemmän aikaa itsellensä. Se on pois vain kodin siisteyden ylläpidosta. Eiköhän sekin muutu, kun lapsi oppii kävelemään ja pääsee entistä enemmän osallistumaan askareisiin mukaan, eikä vain seuraamaan sivusta. Näin ainakin toivon!
Mulla oli kanssa tuollainen vauva. Taaperona kasvoi helposti ylikierroksille meneväksi, julkisilla paikoilla ja kylässä siis sekoili aina, vaikka mitä teki. Kolmeen ikävuoteen mennessä oli jonkin verran tasaantunut, mutta edelleen suuritarpeisuutta jonkin verran on näkyvillä. Melko vähän kyllä.
Seuraava vauva olikin tosi helppo tuohon verrattuna, juuri sellainen itsekseen viihtyvä ja vähään tyytyvä. Rakkaita ja ihania molemmat, onneksi olikin tuo esikoinen se suuritarpeinen eikä toisin päin. Esikoisellehan sitä aikaa oli.