Mikä lääke auttaa selviytymään läheisen hautajaisista?

Onko jollakin omakohtaisia kokemuksia toimivasta lääkkeestä? Tarkoitus olisi pysyä toimintakykyisenä, mutta selvitä kuitenkin tilaisuudesta romahtamatta/sekoamatta. ap

Vanhanaikainen sureminen auttaa. Moni haluaa jättää suremisen väliin ja haluaa lääkityksen, jotta mikään  ei tuntuisi miltään, mutta elämä nyt sattuu olemaan siitä paska juttu, että kuolemakin kuuluu kuvioon.

Läheisen hautajaiset ovat tärkeä siirtymäriitti,, lopulliset jäähyväiset. Miksi niihin pitäisi osallistua huumattuna?

Opamox rauhoittaa niin, että pystyt suremaan ja itkemään, mutta et ihan romahda.

Lääkäri tietääja kirjoittaa reseptin kun sen aika on ja jos on tarpeen.

Olen pahoillani tilanteestasi, osanottoni, itselläni oli sama tilanne puolitoista kuukautta sitten. Sain lääkäriltä lääkettä, jonka nimeä en tähän halua kirjoittaa, saat varmasti itsellesi sopivaa kunhan kerrot tilanteen. Pari kertaa käytin sitä ennen hautajaisia pahimpaan ahdistukseen ja tuskaan sekä myös kokeillakseni miten vaikuttaa.

Huomasin, ettei se mitenkään kummallisesti muuttanut, tasasi vain oloa ja ahdistusta sekä ehkä ehkäisi täydellistä romahdusta. Sitten vain hautajaisiin ja muistotilaisuuteen mukaan hyvä ystävä johon luotin täydellisesti, ja jonka tehtävänä oli ainoastaan huolehtia minusta ja siitä että selviän tuosta päivästä. Selvisin.

Sureminen on tärkeää. Älä huumaa itseäsi.

Heroiini ja pervitiini

Vierailija kirjoitti:

Vanhanaikainen sureminen auttaa. Moni haluaa jättää suremisen väliin ja haluaa lääkityksen, jotta mikään  ei tuntuisi miltään, mutta elämä nyt sattuu olemaan siitä paska juttu, että kuolemakin kuuluu kuvioon.

Läheisen hautajaiset ovat tärkeä siirtymäriitti,, lopulliset jäähyväiset. Miksi niihin pitäisi osallistua huumattuna?

Minä suren suruni omalla tavallani, enkä koe tarpeelliseksi esitellä sitä muille. Sitäpaitsi sureminen ja romahtaminen ovat ihan eri asioita. En ole hakemassa rauhoittavaa suruuni, vaan järjissäni pysymiseen. Myös lastemme takia minun on pystyttävä olemaan sekoamatta hautajaisissa. ap

Vierailija kirjoitti:

Opamox rauhoittaa niin, että pystyt suremaan ja itkemään, mutta et ihan romahda.

Kiitos asiallisesta vastauksesta. ap

Diapamia minä käytin. Pilkoin valmiiksi yhden 5mg:n tabletin neljään osaan. Ennen tilaisuutta otin yhden palasen, ja sitten tarpeen mukaan aina yhden palasen lisää. Jos otat liikaa, alkaa nukuttaa ja huojuttamaan. Mutta kun olet ahdistunut ja tuskainen, silloin ei nukuta vaikka ottaisit vähän enemmänkin. Tekee lähinnä turraksi ja tyyneksi silloin.

Alkoholia ei sitten pidä ottaa yhtään, voit mennä todella sekavaksi siitä.

Diapamin kanssa ei ole pakko olla aina juotavaa. Tuollaisen pienen murusen voi ohimennen sujauttaa sulamaan kielen alle, silloin alkaa myös vaikuttaa hyvin nopeasti. Maku on tietty vähän paha - karvas ja metallinen, mutta ainakin minä kestin sen.

Lääkäri tosiaan tietää parhaiten, kaikille ei sovi esimerkiksi tuo Diapam. Ja jos mahdollista, kannattaa testata jonakin päivänä ennen hautajaisia sitä lääkettä, mitä sinulle on määrätty. Joskus se yllättää, kun ihmiset nyt vaan reagoivat lääkkeisiin eri tavoilla. Kaikille ei vaan sovi sama lääke.

Toivotan voimia, ja otan suruun osaa.

Konjakin voimin minä hautajaiset suoritin, kun 47v äitiäni laskettiin maan poveen. Tosin otin vain pari huikkaa, oli 4v ja 2,5v lapset vierellä, heittivät kukkasen arkun kannelle.

Mikä toimii kenellekin. Minulla taas alkoholi saattaa nostaa itkuherkkyyttä tuollaisessa tilanteessa.

Narkki

Älä turruta itseäsi pillereillä, vaan anna surun tulla. Ota vastaan elossa olevilta läheisiltäsi kaikki apu ja tuki, et ole yksin maailmassa. Ja vielä: älä kehittele jo etukäteen mitään draamoja ja romahduksia. Ihminen kestää huomattavasti enemmän kuin luulee. Jokainen meistä on joskus surevan osassa ja lopulta sittenlähtijä, jota toivottavasti edes joku suree ja muistelee.

Hirveätä nähdä hautajaisissa lääkemömmöissä olevaa läheistä, kylmä kuin kivi. Siitä lähti pillerikierre kun peitti niillä tunteensa. Voimakas surun tunne on luonnollista, ei sitä pidä tuhota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhanaikainen sureminen auttaa. Moni haluaa jättää suremisen väliin ja haluaa lääkityksen, jotta mikään  ei tuntuisi miltään, mutta elämä nyt sattuu olemaan siitä paska juttu, että kuolemakin kuuluu kuvioon.

Läheisen hautajaiset ovat tärkeä siirtymäriitti,, lopulliset jäähyväiset. Miksi niihin pitäisi osallistua huumattuna?

Minä suren suruni omalla tavallani, enkä koe tarpeelliseksi esitellä sitä muille. Sitäpaitsi sureminen ja romahtaminen ovat ihan eri asioita. En ole hakemassa rauhoittavaa suruuni, vaan järjissäni pysymiseen. Myös lastemme takia minun on pystyttävä olemaan sekoamatta hautajaisissa. ap

Lukekaas ajatuksella tämä AP:n viesti. Ymmärrän häntä hyvin. Lapsille voi olla traumaattinen kokemus nähdä vanhempansa aivan tuskasta suunniltaan, lapsilla ei ole vielä kantokykyä eikä käsityskykyä sellaiseen. Vanhempi saattaa aivan seota surusta tuollaisessa tilanteessa. Sitä ei ole hyvä omien lasten olla todistamassa. Normaali itkeminen ja sureminen on eri asia.