Lue keskustelun säännöt.
Introvertin ja ekstrovertin parisuhde - tuhoontuomittu yritys?
23.06.2018 |
Olen jonkin aikaa sitten alkanut seurustella ihanan miehen kanssa. Mätsäämme monissa asioissa hyvin: arvot, mielenkiinnon kohteet yms. ovat hyvin samanlaisia. Yhdessä on kivaa ja suhteessa on paljon toimivia, hyviä asioita. Itseäni on kuitenkin alkanut häiritä persoonaeromme, joka tulee ajoittain esille. Mä olen introvertti ja kaipaam rauhaa ja hiljaisuutta. Hän taas kukoistaa ihmisten seurassa ja kaipaa erittäin paljon seuraa. Hän haaveilee pitkistä mökkiviikonlopuista isolla porukalla, minulle ne ovat kauhistus. Asia tuntuu muodostuneen aika isoksi. Hän kaipaa sosiaalista virikettä esim. lomilla ja juhlapyhinä, määrä taas haluaisin olla yksin tai kahdestaan. Arkena yhteinen aika on kortilla, joten kompromissi on haastava. Itse taas koen, että hän ei alkuunkaan ymmärrä tätä osaa minussa ja hiljaisuuden kauneutta. Onko teillä onnistuneita introvertti-ekstrovertti-suhteita? En vain voi pakottaa itseäni sosialisoimaan hänen kavereidensa kanssa, joista en erityisemmin pidä ja joiden ryhmädynamiikka uuvuttaa minut hetkessä, toisaalta en halua eristää häntä ystävistään, ja hän ei myöskään halua olla vähemmällä yhteisellä ajalla, joka kyllä sopisi minulle.
Kommentit (12)
Erilaiset ihmiset sopivat yhteen, kun antaa toiselle tilaa olla mikä on esim sinä et vaadi miestä pysytteleen kotona eikä mies vaadi sinua mukaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kokemus on, että ei toimi. Kommunikaatio jo niin vaikeaa, sekä toisen ymmärtäminen. Meillä tuli ihan hirveitä riitoja näistä, kumpikaan ei todella ymmärrä toista että MIKSI ja kumpikin kokee niin vahvasti että om oikeassa. Tää vaikutti meillä ihan arvoihinkin. Mies oli osallistumassa ventovieraiden häihinja perhejuhliin mitä pidin ihan hulluna, sitten kun olisi pitänyt puhua, ei saanut sanaa suustaan.
Mies on ekstrovertti ja minä introvertti ja yhdessä on oltu 40 vuotta. Hyvin menee, koska on sovittu, että mies ei tuo kavereitaan meille.
Mä oon ekstrovertti ja mies on introvertti. Hyvin on toiminut, vaikka kompromisseja välillä vaaditaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi myös toimia... 18 vuotta yhdessä
intro-mies
Meillä ei lopulta toiminut. Tai sanotaan näin, että toimi niin kauan kuin minä jaksoin olla jatkuvasti sosiaalinen yli rajojeni. Sitten kuluin loppuun. Mies ei ymmärtänyt ja oli sillä kannalla, että minä olen vääränlainen ja minussa on jokin vikana, kun en tahtonut kaveriporukan mökkiviikonloppuihin ja harvensin niihin ainaisiin illanistujaisiin osallistumista. Sekään ei käynyt, että olisin viettänyt kotona omaa rauhallista laatuaikaani samalla kun mies nauttisi mökkiviikonlopusta kaveriporukalla, sillä hän olisi tahtonut viettää aikaa kanssani. Sinällään ihanaa, että mies halusi minut mukaan kaikkialle, mutta rauhalliset koti-illat kahdestaan olivat hänelle selkeästi samanlaista ponnistelua kuin isot kaveribileet minulle.
Olen silti lukenut toimivistakin introvertin ja ekstrovertin suhteista - tai sitten se on ollut sellaisessa vaiheessa kirjoitettua, kun molemmat vielä nipin napin jaksavat mukautua toisen elämänrytmiin oman jaksamisensa kustannuksella. Yhteiselo vaatii toisen ymmärtämistä tai edes halua ymmärtää. Meiltä sitä ei miehen puolelta löytynyt, ja jos mieheltä kysytään, ei varmaan minultakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on ekstrovertti ja minä introvertti ja yhdessä on oltu 40 vuotta. Hyvin menee, koska on sovittu, että mies ei tuo kavereitaan meille.
Peukutin jo tätä, kunnes aloin miettiä, onkohan tämä kuitenkin provovastaus. Ihan sama, koska näin minä koen, että järjestäisin asian asuessani yhdessä ekstrovertin kanssa. Haluan, että koti on turvallinen oma paikka, jonne mennessään saa aina olla rauhassa ja oma itsensä. Jos väsyneenä töistä tullessa kotona on joku ylimääräinen, tai itkettää ja pitää vielä omassa kodissaankin pitää tekohymyä kasvoilla, koska siellä on toisen kutsumia vieraita, ei se ole minun kotini. Ei kyse tietysti olisi mistään ehdottomasta säännöstä, mutta tämä vierailijakysymys oli juurikin yksi iso syy, miksi en taannoin suostunut muuttamaan yhteen ekstroverttimieheni kanssa.
Minulla on kaveripariskunta joista toinen on ekstrovertti ja toinen introvertti. Olen tosin tuntenut heidät vain puolitoista vuotta. Toistaiseksi näyttää toki silti että heillä menee hyvin ja ehkä jopa vastakohdat viehättää. Huomaan myös että pariskunnan ekstrovertti yrittää ymmärtää introverttia ja kaiketi myös toisinpäin. Tässä siis nainen on ekstrovertti ja mies introvertti. Itse en kuitenkaan varmaan ekstron kanssa alkaisi suhteeseen, koska minua todella häiritsee kaikki ekstrovertti piirteet, niin kuin on häirinnyt myös tapaamissani vastaavissa miehissä. T.introvertti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies ekstrovertti ja minä introvertti. Ollaan opittu ymmärtämään toisiamme. Välillä mies on kaverimenoilla ja minä saan sillä aikaa rauhallista kotiaikaa.
Mulla oli ekstrovertti kämppis. Ihan hirveetä, joka ikinen ilta olisi pitänyt istua yhdessä lätisemässä, ja jos vaikka yritin lukea kirjaa, niin toinen loukkaantui. Ollaan nykyään paljon paremmissa väleissä, kun asutaan erillään. No, tämä oli vähän aiheen vierestä, sori.
Jos hän ei ymmärrä sinua, ei suhdetta kannata jatkaa. Siitä ei seuraa kuin riitelyä. Meillä suhde toimii, koska hyväksymme toistemme luonteen, ja annamme toisen olla sellainen kuin on. Meillä ei ole valtavasti yhteistä aikaa, koska mieheni tosiaan tykkää liikkua ulkona ja tavata ihmisiä, mutta ei se minua haittaa. Hän kuitenkin nauttii niistä hetkistä kun ollaan yhdessä kotona, tai tehdään jotain pelkästään kahden kesken. Minusta taas on ihanaa että minulla on paljon aikaa olla itsekseni ja tehdä omia juttujani.