Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen lapset vihaavat minua :(
20.06.2018 |
Ollaan seurusteltu muutama vuosi ja nyt kun nuorinkin on lähdössä omilleen, on meidän molempien mielestä yhteenmuuton aika. Kumpikin ollaan myymässä omia asuntoja ja ostetaan yhteinen, aloitetaan siis ihan puhtaalta pöydältä. Miehellä on omakotitalo, joten siellä on varastossa paljon lasten tavaroita ja tietysti vielä kotona asuvan koko omaisuus. Ja se on tietysti minun syyni, että pitää luopua kivasta ilmaisesta varastotilasta, eikä pian ole enää jäljellä omaa huonettakaan.
Miksi kirjoitan tänne, en tiedä. On vaan mennyt kaikki ilo uudesta elämänvaiheesta. Aina kun selvitetään tavaroita ja pakataan, niin tulee jotain ilkeää pistelyä mm. siitä, että äidin tavaroita päätyy "uuden naisen" käyttöön. Enkä missään tapauksessa ole ottamassa itselleni lasten kuolleen äidin henkilökohtaisia tavaroita, vaan ollaan miehen kanssa yhdessä katsottu mm. mitä astioita ja huonekaluja viedään uuteen kotiin.
Mikä saa aikuiset lapset takertumaan noin isään ja lapsuudenkotiin?
Kommentit (8)
Muaki harmitti ku porukat möi mun lapsuudenkodin, olin varmaa 23-vuotias :D En kyllä mitenkää kiukutellu, mut heillä varmaan se koti yhdistyy lapsuuteen ja yhteisiin hetkiin äidinkin kanssa, tuovat sen nyt vaan ikävällä tavalla esille kun eivät muutoin osaa asiaa käsitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapset eivät ole käsitelleet äitinsä kuolemaa riittävästi? Mies voisi sopia asiat lastensa kanssa, älä sekaannu.
Vierailija kirjoitti:
Muaki harmitti ku porukat möi mun lapsuudenkodin, olin varmaa 23-vuotias :D En kyllä mitenkää kiukutellu, mut heillä varmaan se koti yhdistyy lapsuuteen ja yhteisiin hetkiin äidinkin kanssa, tuovat sen nyt vaan ikävällä tavalla esille kun eivät muutoin osaa asiaa käsitellä.
Ja minua yli 3-kymppisenä, kun mummola myytiin ja remontoitiin uuteen uskoon.
Ostaja vielä oli oma äitini.
En tietenkään kiukutellut, mutta vieläkin välillä harmittaa äidillä käydessä, kun ihana, rakas talo on ihan vieraan tuntuinen (huonejärjestys laitettiin ihan uusiksi, seiniä purettiin ja rakennettiin, ja sisäänkäynnin paikka muutettiin).
Niitä harmittaa ja surettaa kun tuttu ja turvallinen muuttuu. Anna miehen hoitaa asiat lastensa kanssa ja keskity uuden yhteisen kodin ja elämän miettimiseen.
Anna miehen hoitaa kotinsa tyhjennys, älä mene sinne sekaantumaan ja haukuttavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kohtuullista, että lapset saisivat halutessaan jakaa keskenään lapsuuskodin muistorikkaat huonekalut, koriste-esineet, astiat ym. Koti menee, mutta muistoja jää.
Te miehesi kanssa aloitatte kokonaan uudelta pohjalta.
Alue: Aihe vapaa
No jaa, ymmärrettävää. Aikuisetkin lapset reagoivat sekä lapsuuskodin myymiseen että isän uuteen muijaan. Mitenköhän "aikuisia" nämä aikuiset lapset ovat? Parikymppinen saa äänestää ja ajaa autoa mutta ei häntä oikein aikuiseksi voi muuten laskea.
Minun miehen aikuiset lapset reagoivat, kun mies halusi myydä kesämökkinsä. Hän ei siellä terveydentilansa vuoksi jaksanut ylläpitotöitä tehdä, lapset tulivat lähinnä palveltavaksi, ja minulta meni heti kättelyssä maku koko mökkiin, koska minun oletettiin olevan joku ilmainen piika. Jolloin mies päätti mökin myydä, ja se oli tietysti minun vika. Lapset olivat 25 ja 30. Kyllä ne siitä vuodessa - parissa leppyivät. Asiallista käytöstä tarvitaan, ei pidä provosoitua vaikka provosoidaan.
Mitä tulee ilon puutteeseesi uudesta elämänvaiheesta, sille nyt sitten ei voi mitään jos tämän annat pilata sen. Ota tai jätä.