Seurustelu läheisriippuvaisen miehen kanssa
Mie on todella komea, mukava, hauska, huomaavainen ja seurustelija, mutta yksin jäädessä masentuu ja kokee tulleensa hylätyksi. Onko kellään kokemusta läheisriippuvaisen miehe kanssa? Kannattaako tämän kanssa ollenkaan seurustella vai onko tämä pärempi jättää yksikseen? Jotenkin käu sääli tätä miestä kohtaa, sillä miehell ei ole kavereita eikä ystävä porukkaa, vaan on aina joutunut olemaan yksin ja tulemaan hylätyksi. Mutta en siltikään oikein tiedä mitä tehdä, kun ei huvittaiso seurustella toisen kanssa säälistä.
Kommentit (9)
Ellet oo tämän miehe lähihoitaja, nii jätä vaa reippaasti tää mies ja eti joku parempi. Ei miehen kuilu olla kenenkää hoidokki vaan pitää puäystyä joitamaan täysin omat asiansa.
Onko tämä läheisriippuvaisuus ihan fakta vai pelkästään sinun tulkinta? Voihan se olla että teillä on vähän erilainen näkemys seurustelusta... Oma ex halusi myös seurustella, mutta samalla myös reissailla kavereiden kanssa ja muutenkin minä olin sivuosasssa kun kaverit ja muut menot tulivat aina ensin. Erohan siitä tuli, mutta en myönnä edelleenkään että olisin läheisriippuvainen. Ainakaan normaalia enempää.
Häiritseekö aloittajaa siis vain se että miehellä ei ole kavereita vai jätätkö kertomatta jotain?
Miksi seurustelu hänen kanssaan pitäisi olla säälistä?
Vierailija kirjoitti:
Häiritseekö aloittajaa siis vain se että miehellä ei ole kavereita vai jätätkö kertomatta jotain?
Miksi seurustelu hänen kanssaan pitäisi olla säälistä?
Miestä käy sääli kun ei ole kavereita ja on jäänyt aina yksin, silsi on alkanut tuntua yhä enemmän että seurustelen miehen kanssa vain säälistä ja jarkitsen jättämistä. Oon kuitenkin niin kahdenvaiheilla, etten pysty päättämään.
Minäkin olen tuollainen, johtuu lapsuudesta. Tai siis, persoonani häiriintyi vanhempien julman kohtelun takia.
Mikäli mies haluaa tehdä asialle jotain ja hakeutuu terapiaan, niin jatkaisin seurustelua ja tukisin häntä , muussa tapauksessa en vakiintuisi ko ihmisen kanssa.