olen katkera ihmisille, ketkä ovat saaneet kasvaa herkiksi
ketkä ovat saaneet kasvaa ympäristössä, joka ei latista, joka ei halveksu herkkyyttä. tunnen vihaa kun näen näiden ihmisten menestyvän ja kukoistavan. olevan onnellisia. ei sen pitänyt olla mahdollista.
ei minulle tätä suotu, piti kasvattaa paksu nahka, olla kova, unohtaa haihattelut.
mies
Kommentit (4)
Mulla vähän toisin. Olen saanut kasvaa herkkänä, mutta olen nykyään työssä, jossa pitää olla todella kova ja paksunahkainen. En siis tietyllä tavalla saa olla töissä aina oma itseni, vaan pitää olla paljon kovempi. Mutta se on työrooli, pitemmillä vapailla minusta tulee ujo ihminen, jolle ei ole luontevaa puhua aspoille reippaasti.
Vierailija kirjoitti:
ketkä ovat saaneet kasvaa ympäristössä, joka ei latista, joka ei halveksu herkkyyttä. tunnen vihaa kun näen näiden ihmisten menestyvän ja kukoistavan. olevan onnellisia. ei sen pitänyt olla mahdollista.
ei minulle tätä suotu, piti kasvattaa paksu nahka, olla kova, unohtaa haihattelut.
mies
Jos sinussa se herkkyys siellä on, niin voisiko olla kehityksen paikka, että kaivaisit sen herkän puolesi esille? En tiedä miten, itseoppaiden, terapian, ystävien, naisystävän avulla? Katkeruus syö vain omaa energiaasi.
Viha on voimakas sana / tunne.
Itse lähinnä kadehtisin ihmistä, joka on saanut kasvaa hyväksyvässä ilmapiirissä ( toisaalta voisin olla onnellinenkin hänen puolestaan).
Itse saan vielä aikuisenakin kuulla "moitteita" herkkyydestäni sekä läheisiltäni että vieraammiltakin.
Tämä on välillä niin h****tin raskasta :( .
Itsekin olet.
Mieskulttuuri on tosi kova, mutta tavallaan niin on naiskulttuurikin ainakin mun kohdalla ollut.
En ole koskaan voinut näyttää tarvitsevuuttani oikein kenellekään, koska minähän olen huono ja kelvoton ja en kiinnosta ketään. Sen sijaan olen ollut mieluusti avuksi ja hyödyllinen, ja siksipä olen päätynytkin kestämättömiin tilanteisiin ihmissuhteissani.
Nyt näyttää sitten siltä että olen lopun ikääni yksin kun se joku ihminen juuri minulle on se mitä nyt eniten tarvitsisin.