Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tässäkö tää nyt on...?
26.11.2007 |
Olen 35-vuotias kahden lapsen äiti, lapsilla ikää 4v ja 2v. Eikä elämässä ole enää mitään muuta mieltä kuin lapset. Ammattitaito on karissut, hankkimani ammatilliset ja harrastustaidot ovat ruostuneet, ikinä ei ole aikaa tehdä mitään muuta kuin olla lasten kanssa, käydä harrastamassa ja tehdä töitä. Sosiaalinen elämä on lähes nolla muualla kuin netissä, ja siksi sosiaaliset taitonikin, melkein jopa puhekykynikin aikuisten kanssa puhuessa, ovat kuihtuneet pois - änkytän ja jännitän enkä saa ajateltua seurassa. Minusta on tulossa ruokinta-, vessatus-, vaatetus- ja nukutusautomaatti ja lohdutuskone, lastenlaulujukeboxi ja keittiön yleiskone.
Kun nuorempi menee pk:iin ja palaan täyspäiväisesti töihin, on vielä vähemmän aikaa tehdä mitään kun illat on oltava lasten kanssa että niitä ylipäänsä näkee. Ja sitten katoaa se loppukin sosiaalinen elämä ja kaikki muu.
Eihän tässä ole mitään mieltä. Tässäkö se nyt on sitten? Teen töitä, että on varaa elättää lapset, joiden on oltava pk:ssa jotta voin tehdä töitä... Ja tämä sen jälkeen kun olen menettänyt kaikki ne kyvyt joiden ansiota minulla ylipäätään on ollut hyvä työpaikka, ystävät ja harrastus :(
Kommentit (13)
Esim. olisit osittaisella hoitotuella. Esin 80% työaika on 4 päivää töitä viikossa.
Ota joku harrastus, jotta saat nollatuksi itsesi, tuolla tahdilla tulee vain burn out.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai mä sitä rakastankin... mistä minä edes tiedän, rakastanko, kun koskaan ei mitään yhdessä tehdä enkä tunnekaan koko miestä enää. Ei ole yhteisiä harrastuksia, paitsi lapset jos niin voi ajatella. Seksielämä on hiljaista mutta OK, pikkulapsiaika on väsyttävää. Niin seksikin tosiaan loppuu kokonaan kun lapset vanhenevat ja alkavat vaeltaa öisin sänkyymme tai ainakin valvoa myöhempään.
käyn siellä 2xviikossa ja kärsin kauheita tunnontuskia ja ikävöin lapsia kun olen siellä, mutta jos en käy, minusta tulee kärttyisä narttu.
t. ap
Esikoinen kysyy harva se päivä, otanko sitten mummona hänen lapsensa hoitoon joka päivä että hän voi käydä niiden isän kanssa leffassa. Taisi raukka traumatisoitua kun repäisimme isänsä kanssa ja todellakin kävimme leffassa. (Se oli muuten tosi turha kokemus, ei se rentouttanut olla lapsista erossa.)
Pieni koululainenkin tarvitsee sen 11 h unta, isompi 10, joten kyllä niitä yön tunteja riittää seksiin tulevaisuudessakin. Ja lapset kai yleensä vaeltavat sänkyyn vasta myöhemmässä vaiheessa yötä, eli iltaseksi käy kyllä? Ja kai ne voi vaikka kantaa unessa takaisin omiin sänkyihin, jos aamuseksi niistä kärsii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei olis lapsia, ihmettelisin varmaan, että tässäkö tää nyt on, pelkkää orjatyötä jollekin työnantajalle ja väkisin väännettyä ajankulua jollain salilla tai baarissa.
Nyt kun mulla on lapsia, niin mulla on jatkuvasti kaksi maailman parasta kaveria mukana seikkailemassa, eli tehdään lasten kanssa paljon, tutkitaan lähiympäristöä, kulttuuria, viihdettä ym ym (mitä pk-seudulla riittää)
Mitä oikeastaan haluaisit elämältäsi? Kaikkea ei voi saada, elämä on kompromissien tekoa. Usko pois, tätäkin vaihetta elämässäsi tulet vielä joskus kaiholla ajattelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olin 30v ja mies 36v.
Eli kaikki lapset olivat tuolloin jo syntyneet,eka kun olin 22v.
Olemme alusta asti sitoutuneet perhe-elämään eikä olla totuttu mihinkään muuhun.
Nyt esikoinen jo senikäinen että voimme jättää lapset keskenään jos haluamme mennä illalla jonnekkin,tosin useimmiten nautimme rauhallisista koti-illoista.
Molemmilla oma työ (ei uraputki) ,omat ja yhteiset kaverit, omat harrastukset (tosin lasten kuskaukset harrastuksiin menee ohi ) sekä ihanat koti-illat
Kun ei ole muuhun tottunut ei sitä osaa edes kaivata
Ja onneksi meillä on vielä aikaa mennä...
Toivottavasti saat asiat järjestymään
t. neljän äiti
sullahan on jo kaikki: lapset, työ, harrastus, mies. Oma kotikin kai? Et oo köyhä etlkä kipee. mitä vielä muka puuttuu? Moni olis tosi kiitollinen sun tilanteessas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän toivossa, että se helpottaa, kun lapset pääsevät kouluun ja minä töihin.
Sitten sitä taas jo haikaileekin...isot lapset ei äitiä niin paljon enää tarvitse joten on aikaa tehdä omia juttuja/harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos harrastuksessa käy VAIN jaksaakseen lasten kanssa, niin onko se harrastus nyt ap:n omaa aikaa vai onko se perheen hyväksi tehty uhraus? Mitä se ap:n vapaa-aika sitten oikein on?
Alue: Aihe vapaa
Onko sulla miestä?