Säälittää naapurissa asuva vammainen keski-ikäinen nainen ja tämän äiti, joka ei varmaan saanut valita osaansa
Noin 45 v nainen kävelee kuola valuen pitkin pihaa, ynisee ja tulee tökkimään sormella , äitinsä kulkee perässä ja repii pois "älä koske!". Usein nainen huutaa niin että rappukäytävä kaikuu, sellaista epäselvää mölinää minkä läpi erottuu, kun äiti huutelee tyttärensä nimeä. Tämä äiti on ehkä 60 v, pieni ja laiha nainen joka on ilmesiesti koko elämänsä ollut lapsensa omaishoitaja. Rakastaa varmasti, mutta ei se tee siitä vähemmän rankkaa! Tulee mieleen, olisiko ryhtynyt tuohon jos olisi saanut valita, jos olisi ollut nykyaja tarkat ultrat ja muut tutkimukset?
Kommentit (4)
Itse en olisi abortoinut sikiötä kehitysvammaisuuden takia.
En sittenkään, vaikka tiedän myös tuttavapiiristä aika rankan osan. Heillä aikuinen, jo nelikymppinen kehitysvammainen poika joka asuu kotona. On muuten alle kouluikäisen tasolla henkisesti, mutta on myös voimakkaasti seksuaalinen. Pitkä ja roteva mies, joka saa nelivuotiaan kiukkukohtauksia. Vanhenevat isä ja äiti eivät ole koskaan valittaneet osastaan, ovat vaan kovin huolissaan siitä mitä pojan käy sitten kun he eivät kerta kaikkiaan enää pysty pitämään tästä huolta.
Jos äiti on 15veenä lapsensa saanut (kuten arvioit) niin tuskin oli tarpeeksi kypsä pohtimaan asioita tarpeeksi eikä tainnut sikiödiagnostiikatkaan olla silloin mitä ne tänäpäivänä ovat.
Perin harva vamma nykyisinkään seuloissa selviää. Aikuista lasta ei tarvitse hoitaa kotona.
Keh.vam.hoitaja
No ainakin tuettu asuminen on sillä mallilla, että kotona ei tarvitse aikuista vammaista hoitaa. Eli ihan vapaaehtoisesti äiti lastaan hoitaa ja varmasti on rakas vammasta huolimatta.
Vammainen perheenjäsen on perheelleen ihan yhtä rakas kuin tervekin.
Aloittajalla on melko ruusuiset kuvat sikiöseulonnoista.