Onko sun mies hyvä isä?

Minulla on sellainen olo, että naisten kuuluu sanoa, että "kun se Matti on kumminkin niin hyvä isä", vaikka näin ei olisikaan. Viime aikoina olen kuullut tämän lauseen mm. naiselta jonka puoliso on sairaallousen mustasukkainen, hallitseva ja jatkuvasti sekä vaimoaan että lapsiaan vähättelevä. Näin sanoi myös mielenterveysongelmaisen rapajuopon vaimo, vaikka mies katosi ryyppyreissuilleen kahdeksi viikoksi.

Mun mies ei ole juoppo eikä hullu, mutta ei ole mun mielestä kovin hyvä isä. Hän ei viihdy lasten kanssa eikä ole erityisen kiinnostunut heistä tai heidän tekemisistään, tarvitsee introverttina luonteena valtavasti omaa aikaa ja lepoa. Ei koskaan vie lapsia minnekään, kuluneiden kymmenen vuoden aikana on pari kertaa käynyt uimassa lasten kanssa ja kerran viettänyt viikonlopun lasten kanssa vanhempiensa luona, nämä kaikki minun pyynnöstäni ja lievän painostuksen jälkeen. Pinna palaa helposti ja homma menee karjumiseksi ja väkisin kiskomiseksi, ei osaa ns. luovia uhmaikäisen kanssa. Ei, mun on pakko sanoa ääneen, että tämä mies ei ole kovin hyvä vanhempi. Vakavasti harkitsen, olisiko ero parempi. Mä olen aika varma, että lasten ja isän suhde paranisi, jos näkisivät vain esim. joka toinen viikonloppu.