Lue keskustelun säännöt.
Onko se ihan yleistä, että kun sanoo selkeesti masentuneelle, että sä olet masentunut, niin ne suuttuu siitä?
11.06.2018 |
Jatkuvasti huolestunut, ahdistunut, ja nyt ihan selkeesti masentunut läheiseni ei itse näe mitään muuta onglemaa koko maailmassa, paitsi että kaikki on huonosti.
Häntä ei "oikein huvita" mikään, ei oikein saa aikaiseksi mitään, työtään inhoaa ja siellä vituttaa ihan aina. Nukkuu huonosti ja istua möllöttää. Toteaa vaan että "eiköhän sitä jokaisella ole vähän ongelmia"
Kun sitten sanoin, että ei jokaisella tosiaankaan mene koko ajan huonosti, ja että ei jokaisella ole koko ajan huono olo, vaan että mielestäni ystäväni on masentunut, tämä suuttui.
Missään tapauksessa ei ole mitään apua hakemassa, kun ei ole edes tietenkään kliinisesti masentunut.
Kun sanoin,että olen tunutenut hänet vuosia, eikä hän tosiaankaan aina ole ollut tuollainen , suuttui hän minulle.
Sitten sainkin kuuneella pitkän ja narisevalla äänellä annetun selittelyn ja luennon siitä että hän ei ole masentunut.
Vituttaa katella tuota kärsimistä ja ikuista suorittamista, mistä ei ikinä loppua tule eikä ikinä mikään tule hyväksi.
MItä voisi tehdä? Varata ajan terapiaan ja viedä sen sinne väkisin? Pitääkö itsekin mennä mukaan? Eka istunolla tulee varmasti selväksi, mikä on taudin nimi ja kuka sitä potee.
Kommentit (8)
Ei aikuista ihmistä saa väkisin minnekään raahattua. Joten et voi kai muuta tehdä kuin jankuttaa omaa kantaasi niin kauan kunnes menee perille. Ja antaa ajan kulua ja hänen tilansa huonontua niin pahaksi, että hänen on pakko tajuta ongelmien todellisuus.
Mutta juu, eiköhän tuo ole ihan tavallista, että suuttuu totuuden kuulemisesta. Voihan sille senkin sanoa, että näyttää siltä, että häntä suututtaa, kun joutuu kuulemaan totuuden, jota ei halua kohdata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hän sitten mielestään on, jos ei ole masentunut?
Se on jännä, kun toinen vakuuttelee, ettei häntä mikään vaivaa, vaan kaikki on hyvin. Kun sille sitten sanoo, että sittenhän ei varmaan haittaa käydä kuulemassa se lääkäriltäkin, että kaikki on hyvin, niin sepäs ei sitten enää käykään. Ja minkähän vuoksi...
Vierailija kirjoitti:
Mitä hän sitten mielestään on, jos ei ole masentunut?
Se on jännä, kun toinen vakuuttelee, ettei häntä mikään vaivaa, vaan kaikki on hyvin. Kun sille sitten sanoo, että sittenhän ei varmaan haittaa käydä kuulemassa se lääkäriltäkin, että kaikki on hyvin, niin sepäs ei sitten enää käykään. Ja minkähän vuoksi...
Just tämä. Kun kerran on aivan päivänselvää, että ei toudellakaan ole masentunut, niin sehän on sitten yhdellä käynnillä selevä peli, vai mitä? Vaan eipä käy. Ei mitään järkeä kuulemma.
Hän ei ole masentunut, vaan häntä potkitaan töissä päähän, hänellä on aina kiire ja aina jotain tekemättä joka pitää tehdä. Kun hän vain saisi yhden asian järjestettyä töissä kuten haluaisi, niin kaikki stressinaiheet ja kaikki ongelmat häipyisi kuin tuhka tuuleen. Tähän ajtukseen hän on jumiutunut ja tätä asiaa vaalii ja ajattelee koko ajan ja pyörittelee mielessään.
Oikeesti hän on ikuinen, loputon suorittaja joka ei ole ikinä itse tyytyväinen. Paha olo kumpuaa kyllä ihan lapsuudesta, joka oli mitätöivä, ja missä hänen herkkyyttään ei huomioitu mitenkään, koskaan. Kasvatus oli tyyliä. "kyllä luulis nyt seuraavalla kerralla oppivan". Ja mielellään lasta nolaten, "eiköhän nyt mene oppi perille":
Sellaisesta kasvuympäristöstä kasvaa näennäisesti kovasti pärjäävä ja kamalsti töitä tekevä ihminen, joka yllättäen keski-iän tullessa viimeistään alkaa murtuileen ja väsymään.
Tämän näen ja tiedän selvästi, mutta henkilö itse jankuttaa ihan lillukanvarsista. Minun suoraan puhuminen ja sanominen suuttuttaa hänet.
Pelkään, että hän ajaa itsensä muutamassa vuodessa sellaiseen tilaan ja umpikujaan, että alkaa miettimään "lopullista ratkaisua".
Ei mene vielä tarpeeksi huonosti. Ole sitten tukena kun romahdus tulee ja hänen on pakko alkaa käsittelemään noita.
Mistä tiedät, että hän on masentunut? Kuulostaa pikemminkin siltä, että on täysin kyllääntynyt ja stressaantunut työstään. Ehkä häntä ottaa päähän sinun ylianalysointisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kyseessä ystävyyssuhde vai jotain muuta? Kuvauksesi perusteella olet ihan kyllästynyt ihmiseen, eikä suhteenne muutenkaan vaikuta ystävyydeltä.
Jos tapanasi on kantaa toisten ihmisten huolia mukanasi, lopeta. Loppupelissä jokainen on vastuussa omasta elämästään. Voit kertoa ystävällesi että olet hänen käytettävissään jos hän kaipaa tukea avunhakemiseen mutta sinulla ei ole mitään velvollisuutta (eikä oikeastaan edes oikeutta) "syyttää" häntä masennukseksi tulkitsemistasi oireista.
Ota tauko, arvioi suhteenne uudelleen. Jatkamalla noin olette kohta kumpikin siinä samassa suossa.
Oman kokemukseni mukaan on ihan tavallista.
Se toinen lyö nimilapun, ja masentuneesta tuntuu ettei häntä ymmärretä vaan kaikki näkemykset tulkitaan masennuksen kautta jotenkin vääristyneiksi. Vaikka sillä masentuneella/"masentuneella" olisi ihan teräviäkin havaintoja esim. työpaikkakiusaamisesta, stressistä, epäoikeudenmukaisuudesta jne.
Masentunut ei tajua tilansa vakavuutta ja helposti vähättelee sitä. Mutta et sinä voi myöskään pakottaa masentunutta ottamaan apua vastaan.