Rauhoittava lääkitys 2-vuotiaalle..?

Kivaa seuraa muille lapsille liian täydessä ryhmässä liian vähillä hoitajilla.

Aina pitää kaikki nykyään diagnosoida. Normaalin rajat ovat kuitenkin joustavat, ja kuulostaa minun korviini ihan normaalilta, mutta vain vaikean temperamentin omaavalta lapselta.

stoa ja huhuh... ;) Lääkärissä minuakin tutkittiin eikä mihinkään päädytty.



4-vuotiaana luin, laskin ja aloitin soittamaan pianoa, jossa kehityin nopeasti kuin huomaamatta. Koulu oli mukavaa ja helppoa. Aloitin 6-vuotiaana ja pienessä 9 oppilaan luokassa sain lueskella romaaneja äikän tunnit, yms.



Nyt olen 24-vuotias maisteri, taaperoikäisen äiti ja vaimo. Terve ja teräväpäinen. Mutta vanhempani näkevät kuulemma vieläkin painajaisia ensimmäisistä ikävuosistani... Äitini on ollut hieman pettynyt, ettei minun 2-vuotiaani ole näyttänyt samanlaisia elkeitä ainakaan toistaiseksi. ;)

Toisaalta allergiatkaan eivät näy välttämättä testeissä. Paras tapa saada ne selville on välttäminen ja sitten taas altistus ja sitä kautta yrittää saada mahdollisia aiheuttajia kiinni.

Miten muuten lisäaineet, oletko huomannut vaikuttavatko ne?

nimim. Kunhan pohdiskelen

Kokeile ihmeessä. Lapsi raukka vain kärsii. En ekana lähtisi lääkitykselle, kun luontaisista hoitomuodoista on ollut apua.

Puhuuko ?



Liike tuntuisi olevan kunnossa mutta ymmärtääkö puhetta ja puhuuko lapsi mitään.



Miten reagoi kosketteluun, pään silitykseen yms.

Onko kuulo tutkittu.



Jotain on selvästi pielessä mutta mitä sitä en tietenkään tiedä.



Oletteko kokeilleet vyöhyketerapiaa, jos koululääketieteestä ei ole saatu apua ja lapsi noin hankala veisin kyllä vyöhyketerapiaan ja vähintäin kolme hoitokertaa ja mieluummin enemmän. Lapsella voi olla vatsavaivoja tai jossain kohtaa kehoaan kipua ja ei osaa ilmaista sitä kuin huutamalla.



Voimia ja jaksamista. Raskasta kaikille perheenjäsenille ja muutkin lapset voi pian oireilla ellei tilannetta saada hallintaan.

Siitä on ollut meillä apua moneen asiaan.

Vaikket uskoisi asiaan, kannattaisiko kokeilla? Tuttavan poika muuttui raivoajasta enkeliksi homeoppattisella hoidolla.

normaalilta.

On vaan käynyt mielessä kun kovin vaikeaa on välillä. Varteenotettavia vinkkejä tuli, kiitoksia! Niin ja kumpaankaan vanhempaan ei ole tullut. Rauhallisia, ei-lääkitystä tarvitsevia ollaan:)



-ap-

yleensä pärjää paremmin, jos hänellä on selkeä päivärytmi. Muutokset eivät tee hyvää. Uskoisin, että muutaman vuoden päästä helpottaa. Suht orjallinen päivärytmi ja minimoitu muutokset lapsen elämässä, terveellinen ruoka, riittävä uni ja raitis ilma sekä selkeät rajat. Näillä pääsee jo pitkälle temperamentiltaan hankalamman lapsen kanssa.



Jonkun ehdottama päivähoito voisi edes osapäiväisenä ratkaisuna tuoda sitä selkeää rytmiä lapsen päivään.

Minusta on tavallista uhmaa joka kuuluu ikään. He eivät itsekään tajua mikä heitä vaivaa ja varsinkaan kun monet eivät osaa kunnolla puhua tuossa iässä ja näin ilmaista itseään. Meillä kuopus oli ihan samanlainen ja se oli järkytys kun 2 vanhempaa lasta eivät ole olleet tuollaisia. On vaan niin hemmetin temperamenttinen ja tuo hirveä älämölö huutaminen loppui n 2,5 vuoden iässä. Toki on vieläkin (4 vee) uhmakas mutta ei samalla tavalla. On ikäisiään kehittyneempi erilaisissa taidoissa ja motoriikassa mutta puhe tuli aikanaan ikäisiään myöhemmin. Ja meillä on ollut aina säännöllinen päivärytmi ja päiväunet nukuttu mutta silti 1,5 v-2,5 v aika oli yhtä helv***ä.

aspergerlapsi. Älykäs mutta erittäin herkkä aisteille ja tunteille. Pitäisi pitää elämä mahdollisimman tasaisena eikä yllätyksiä. Jos olette lähdössä jonnekin, sano monta kertaa että kohta lähdetään ennen kuin menet sanoaan että nyt lähdetään jne.



Aspergerlapset ovat erittäin herkkiä esim sille että paita hiertää, saattaa tuntua sietämättömän hirveältä tai jos kuuluu kovia ääniä, se saattaa saada raivon valtaan, tai jos äiti yhtäkkiä sanookin että nyt tehdään sitten näin, niin menee aivan sekaisin.



Älä turruta pientä, äläkä vie ainakaan päiväkotiin. Tutkimuksiin vielä!

uhmaa ja käytöstä.

lapseni aikanaan, kun hän oli vaikeasti allerginen (ei näkynyt testeissä) sekä aistiyliherkkä. Hän oli erittäin kiinni rutiineissa eli kaikki poikkeukset, vaikka kengät väärässä paikassa eteisessä, saivat aikaan täydellisen kaaoksen hänen päässään. Hän ei sietänyt auringonvaloa, vaatteiden kosketusta iholla, kovia ääniä jne. Häntä ei oltu millään lailla totutettu esim. orjallisiin rutiineihin, hän oli kellolapsi jo syntyessään.



Olin täysin varma, että hänellä on vähintään Asperger.



Mutta ei ollut. Ensin pitkän työn tuloksena saatiin ruokavalio kuntoon. Yksi ainoa lääkäri tunnisti lapsen allergiseksi ja auttoi meidät oikealle tielle. Siitä paranivat yöunet ja sen seurauksena päivisin lapsi ei enää ollut niin herkkä aistimuksille ja kärsivällisyys parani, tosin vain piirun verran.



Muutokset rutiineissa tehtiin aina portaittain ja hitaasti. Aistiyiherkkys parani ajan myötä ihan itsekseen ja siinä oli isona apuna päiväkoti, jossa aloitti 2,5-vuotiaana. Siellä myös pinna alkoi pitenemään. Alku hoidossa oli todella vaikea kuten kuvitella saattaa, mutta nopeasti alkoivat positiiviset muutokset näkyä. Muiden lasten seura ja kaveripiiri oli varmaan se kaikkein isoin juttu. Lapsesta tuli esiin aivan uusi puoli: hän oli ' hankaluutensa' ohella sosiaalisesti hyvin lahjakas.



Edelleen on erittäin temperamenttinen, vilkas lapsi ja reagoi rutiinimuutoksiin, mutta arki on jo ihan normaalia verrattuna 2v. ikään. Monilla pikkukikoilla on arkea saatu helpommaksi. Esim. aamuisin laitan hyvin hämärän valaistuksen, jota hiljalleen kirkastan. Mukavampi herääminen itsellekin.

Aistiyliherkkä aistii äänet, kosketukset sietämättöminä. Tämä poika ei voinut olla kauppakeskuksissa lainkaan ja kaikenlainen kakofonia sai hulluksi.



Mitään ei voinut tehdä suunnittelematta ja kaikki piti olla tarkan rutinoitua ja ennalta tiedettyä ja moneen kertaan läpikäytyä. Muuten kaatui kuppi.



Koulussa alussa oppimisvaikeuksia, joissakin aineissa vastaavasti nero. Pienryhmä ja hyvä ope saivat kukoistamaan. Samaten auttoi tanssiharrastus.



Nykyään ihan fiksu teini!

on As-piirteitä kuten rutiineissa kiinniolemista, vaikeutta tulkita sosiaalisia viestejä ja aistiyliherkkyyttä ILMAN ETTÄ HE OVAT AS-LAPSIA.



Tämä on tärkeä muistaa ennen kuin lähtee tekemään hätäisiä johtopäätöksiä. Tämän vuoksi myöskään As-diagnoosia ei koskaan tehdä parivuotiaalle. Pari vuotta siitä eteenpäin tilanne voi olla aivan toinen:-)

Mitä häneltä on tutkittu? Onko hän muuten kehittynyt normaalisti?

10kk:n iässä käveli hurjaa vauhtia jne. cp-vamma tuskin olisi jäänyt huomaamatta. Siihen en usko. Enkä tiedä tuosta aistiyliherkkyydestäkään. Siitä voisin kyllä ottaa enemmän selvää.



Sairaalan unikoulun yhteydessä tutkittiin hyvinkin tarkkaan. En rupea niitä tässä selostamaan sen tarkemmin.



Ehkä kalaöljyä voisi varoiksi antaakkin. Paljon syödään kalaa mutta ei ehkä tarpeeksi. Olisikin noin helppo ratkaisu:)



-ap-

Levännyt vanhempi kestää paremmin ja apu löytyy sitä kautta ehkä nopeammin.



terveisin lto