Väkivaltaiset naapurit kerrostalossa

Liiasta metelistä soitetaan poliisille.

Entä ilkeä äiti kerrostalossa? Hänen takiaan olen masentunut ja melkein koko elämäni on pilalla, koska opin, että ansaitsen sen, miten hän minua kohteli. Vaikka rakentavia ja lasta tukevia keinoja on olemassa, äitini vaan toimi sillälailla kuin ilkeät vanhemmat tekee ja vielä opetti, että se johtuu minusta.

En oppinut, että ansaitsen hyvää kohtelua, tai sitä, että kukaan olisi minulle reilu.

Jos äitini ei olisi ollut ilkeä, olisin aivan toinen ihminen tänä päivänä ja mun ei itse tarvitsis käydä terapiassa. Nyt minun täytyy korjata vauriot, jotka hän ilkeydellään aiheutti. Siihen menee ne voimavarat, joilla muuten nauttisin elämästäni, nyt on jo 20 vuotta mennyt masentuneena ja sellaisessa painajaisessa.

Eräs terapeutti, jolla kävin 6 vuotta, ei tajunnut, että äitini ilkeys on syy ongelmiini ja pahoinvointiini. Ja että syyttämällä äitiäni hän auttaisi minua kokemaan, että ansaitsen parempaa.

Mulla on ihan hirveät vauriot äitini ilkeydestä. Hirveitä haavoja. Luulin hänen rakastavan minua ja erehtyneen, kun valitsi olla ilkeä, mutta ei. Se olikin tarkoituksellista. Hän näki minussa sellaista pahaa, että hän halusi olla ilkeä. Hän uskoo itseään ja omia kuvitelmiaan ja luulojaan, eikä kuuntele, mitä hänelle sanotaan todellisuudesta. Lisäksi lapsi ei ole syntyessään hyvä eikä paha, mutta hän alkaa kyllä ilmentää sitä, mitä häneen kylvetään.