Lue keskustelun säännöt.
Lapsen anoreksia ja hoitotietojen salaaminen vanhemmilta
02.06.2018 |
Saisinko mielipiteenne tilanteesta? 16v (pian 17v) nuori jolla raju syömishäiriö, painoindeksi n.16 jos sitäkään, laihtunut yli 10 kiloa, oksentelee ja käyttää ulostus/laihdutuslääkkeitä. Lisäksi pahasti masentunut. On avohoidossa, käy kouluterkkarilla ja nuorisopsykiatrisella seurannassa. Voiko nuori vaatia että hänen hoidostaan ja voinnista ei anneta tietoja vanhemmille?
Kommentit (20)
Voi vaatia. Yli 12-vuotias voi vaatia ja tulee kuulouksi.
Yleensähän rajusti syömishäiriöiset myös huostaanotetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vaatia ja hyvä niin. Itse kun olin 17v niin sairastin masennusta ja anoreksiaa. Välit vanhempiini oli ihan ookoot mutta ei niin hyvät että olisin niiden saada tietää kaikista ongelmistani ja hoidoistani. Läheisten tuki on tärkeää mutta sairaudet on yleensä niin henkilökohtaisia että niistä halutaan puhua vaan "tuntemattomalle" eli esim terapeutille.
Vierailija kirjoitti:
Voi vaatia. Yli 12-vuotias voi vaatia ja tulee kuulouksi.
Yleensähän rajusti syömishäiriöiset myös huostaanotetaan.
No ei tosiaankaan huostaanoteta kuin hyvin poikkeuksellisesti, ja silloinkin usein muita syitä kuin lapsen sairaus.
Riippuen tapauksesta varmaan, jos kotona on vaikeat olot ja vanhemmille ei kannata kertoa lasta koskevista asioista, niin ehkä voidaan jättää kertomatta. Mikäli siis kertomatta jättäminen on eduksi. Toki voi ehdottaa lapsi ettei kerrota, mutta usein mikäli lapsen henki on vaarassa, niin luulisi että tieto kyllä kiertäisi. Toisaalta syömishäiriössäkään ei kait sitä välitöntä hengen vaarantumista ole.
Yli 12-vuotiaan hoitokertomukset eivät lähtökohtaisesti tule vanhempien tietoon ellei lapsi niin halua. Vanhemman voivat vaatia niitä nähtäviksi mutta turhaan, lasta suojaa laki tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi vaatia ja hyvä niin. Itse kun olin 17v niin sairastin masennusta ja anoreksiaa. Välit vanhempiini oli ihan ookoot mutta ei niin hyvät että olisin niiden saada tietää kaikista ongelmistani ja hoidoistani. Läheisten tuki on tärkeää mutta sairaudet on yleensä niin henkilökohtaisia että niistä halutaan puhua vaan "tuntemattomalle" eli esim terapeutille.
Ymmärrän tämän. Mutta eikö vanhempien(jotka saattavat olla hyvin huolissaan) pitäisi saada edes jotain perustason tietoa lapsensa tilasta, esimerkiksi jos tämän fyysinen tila on romahtamaisillaan, tai jos lapsi suunnittelee itsemurhaa?
Joopajuu kirjoitti:
Riippuen tapauksesta varmaan, jos kotona on vaikeat olot ja vanhemmille ei kannata kertoa lasta koskevista asioista, niin ehkä voidaan jättää kertomatta. Mikäli siis kertomatta jättäminen on eduksi. Toki voi ehdottaa lapsi ettei kerrota, mutta usein mikäli lapsen henki on vaarassa, niin luulisi että tieto kyllä kiertäisi. Toisaalta syömishäiriössäkään ei kait sitä välitöntä hengen vaarantumista ole.
Kaikki väärin. Tuon ikäinen voi kieltää, ja silloin ei voi terv.huolto kertoa mitään muuta kuin mihin lapsi antaa luvan
Syömishäiriö on hengenvaarallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopajuu kirjoitti:
Riippuen tapauksesta varmaan, jos kotona on vaikeat olot ja vanhemmille ei kannata kertoa lasta koskevista asioista, niin ehkä voidaan jättää kertomatta. Mikäli siis kertomatta jättäminen on eduksi. Toki voi ehdottaa lapsi ettei kerrota, mutta usein mikäli lapsen henki on vaarassa, niin luulisi että tieto kyllä kiertäisi. Toisaalta syömishäiriössäkään ei kait sitä välitöntä hengen vaarantumista ole.
Voi hyvin olla välitön hengenvaara. Riippuu tapauksesta. Syömishäiröön liittyy usein äkkikuoleman riski, sydänkohtaukset yleisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä on hyvät välit, lapsi ei halua huolestuttaa sinua eikä näyttää silmissäsi sairaalta. Jos taas huonot niin ei ihme ettei puhu. Mä olen masentunut ja osittain itsetuhoinen nuori, enkä voisi puhua näistä asioista kenellekään perheestäni. Siskoon on todella hyvät välit, mutta en yksinkertaisesti pysty. Vamhempiin välit on ihan ok, mutta mun mielenterveys on suurimmaksi osaksi kuralla oikeastaan niiden takia ja me muutenkin jutellaan vaan mitä kuuluu tasolla. Koita olla lapsesti tukena muuten ja tee selväksi että sinulle voi aina puhua ihan mistä vaan, mutta älä todellakaan painosta puhumaan tai lapsesi sulkeutuu entisestään.
N19
Kun itse olin 17v ja huonossa kunnossa syömishäiriön ja masennuksen vuoksi, lääkäri ilmoitti suoraan että “tässä tapauksessa vanhempia pitää informoida.” Itse olisin halunnut hoitaa tilanteen luottamuksellisesti ja nähtävästi minulla olisi ollut siihen oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lain mukaan menee näin, mutta esim Fbt-malli korostaa perheen merkitystä syömishäiriöisen nuoren hoidossa.
Anoreksia on koko perheen sairaus jossa lapsi välttää kasvamasta aikuiseksi.16v alkaa olla jo niin iso että hänet kasvatetaan aikuiseksi hoitamalla.Nuori sairastuu katsoessaan jotakin aikuisuuteen liittyvää epäkohtaa läheltä,eikä siis halua sitä kohdalleen.voi olla aivan perusteltua ettei vanhemmat tiedä.Sairaus tosiaan yleensä koskee koko perhettä ts.vanhempia jos on "läheiset välit"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoreksia on koko perheen sairaus jossa lapsi välttää kasvamasta aikuiseksi.16v alkaa olla jo niin iso että hänet kasvatetaan aikuiseksi hoitamalla.Nuori sairastuu katsoessaan jotakin aikuisuuteen liittyvää epäkohtaa läheltä,eikä siis halua sitä kohdalleen.voi olla aivan perusteltua ettei vanhemmat tiedä.Sairaus tosiaan yleensä koskee koko perhettä ts.vanhempia jos on "läheiset välit"
Mitä ihmettä sinä horiset?
Vierailija kirjoitti:
Yli 12-vuotiaan hoitokertomukset eivät lähtökohtaisesti tule vanhempien tietoon ellei lapsi niin halua. Vanhemman voivat vaatia niitä nähtäviksi mutta turhaan, lasta suojaa laki tässä asiassa.
Miten se suojaa lasta ja on hänen edukseen, että hänen hyvinvoinnistaan vastuussa olevat vanhemmat eivät saa tietoja esim. hengenvaarallisesta sairaudesta? Ei mitenkään. Terveydenhuolto porskuttaa monissa asioissa "potilaan edun" nimissä, vaikka lopputulema on usein päinvastainen.
Tietenkään ei pidä kertoa vanhemmille esim. terapiakeskusteluiden sisältöä ym. Mutta jos 16v lapsella on vaikka vakavia elektrolyytti/rytmihäiriöitä ja sydänkohtauksen vaara niin olisi kauheaa ettei vanhempana saisi siitä tietoa. Sydänkohtaukset on myös yleisiä bulimiaa sairastavilla, eli saattavat olla normaalipainoisiakin mutta silti vaarassa.
eikö missään tilanteessa saa tietoja?
Välttämättä ei saa. Näin kävi minullekin, vaikka olin vielä lapsen huoltaja tuohon aikaan, kun joutui suljetulle. Isä oli tiiviisti hoidossa mukana ja sai kaiken puhuttua minua vastaan, joten lääkäri teki vain lastensuojeluilmoituksen minulle jääneistä pienemmistä lapsista. Eli aika heikoilla siinä vanhempi on.
Ja mitä tuohon huostaanottoon tulee, niin sairaala voi ottaa nuoren huostaansa ja määrätä pakkohoitoon, jos muuten tilanne ei näytä korjaantuvan. Tässä menee sitten nuoren henkiin jääminen etusijalle ja siihen ei paljon voi mitään tehdä.
Parasta tietysti olisi, että hoito onnistuisi hyvässä sovussa koko perheen kanssa. Näin meillä nykyään, kun tytär on käynyt keskustelemassa koulukiusaamisesta johtuvasta ahdistuksesta niin välillä minä istun yhdessä hänen kanssaan terapeutin vastaanotolla, tyttären pyynnöstä. Muuten en kysele, enkä työnny mukaan, istun kiltisti odottamassa.
Olisipa todella kiva, jos teinillä olisi vaikka hiv huumeiden käytön seurauksena ja muu perhe ei tietäisi siitä. Terveydenhuolto siis asettaisi muut perheenjäsenet silmää räpäyttämättä vaaraan. Hienoa, sehän on kaikkien etu.
Pian pääsee suljetulle.