Tunteeko joku muukin itsensä yksinäiseksi tänä iltana?
Olen tänään puhunut vain kaupan kassalle ja nyt äsken alkoi ahdistamaan yksinäisyys. Leffassakaan ei mennyt mitään kiinnostavaa, muuten olisin voinut lähteä elokuviin.
Kommentit (19)
Mistä päin Suomea? minkä ikäinen? Sukupuoli?
Täällä, kuten viimeiset 15 vuotta. Ei tämä enää hetkauta.
Tasan ei käy onnen lahjat. Mitään muuta en niin haluaisi kuin olla edes yhden illan yksin. Tsemppiä yksinäisille ja myös meille ylirasitetuille!
Vierailija kirjoitti:
Tasan ei käy onnen lahjat. Mitään muuta en niin haluaisi kuin olla edes yhden illan yksin. Tsemppiä yksinäisille ja myös meille ylirasitetuille!
Miksi se ei onnistu? Ja luulen, että pääset viettämään iltoja yksin pikemminkin kuin arvaatkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasan ei käy onnen lahjat. Mitään muuta en niin haluaisi kuin olla edes yhden illan yksin. Tsemppiä yksinäisille ja myös meille ylirasitetuille!
Miksi se ei onnistu? Ja luulen, että pääset viettämään iltoja yksin pikemminkin kuin arvaatkaan.
Kiitos myötätunnosta. Tää on taas niitä juttuja, että jos sulla on ongelma yhteen suuntaan, niin toisella ei voi olla ongelmaa toiseen suuntaan. Hieman yksisilmäinen elämänasenne.
Olet sitten puhunut 100 % useammalle ihmiselle kuin minä tänään.
Yksin olen kuten kaikkina muinakin iltoina, mutta en yksinäinen.
Ei ollenkaan - töissä puhuin ihan tarpeeksi - ja onhan minulla seuranani iso rasiallinen broilerin koipinuijia.
Lasten kanssa uima-altaalla, eli en.
Vierailija kirjoitti:
Olet sitten puhunut 100 % useammalle ihmiselle kuin minä tänään.
Eli nollaan lisätään 100%, saadaan 1? Tämä taitaa olla sitä korkeampaa matematiikkaa.
Kyllä tuntee, niin kuin kaikkina muinakin iltoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasan ei käy onnen lahjat. Mitään muuta en niin haluaisi kuin olla edes yhden illan yksin. Tsemppiä yksinäisille ja myös meille ylirasitetuille!
Miksi se ei onnistu? Ja luulen, että pääset viettämään iltoja yksin pikemminkin kuin arvaatkaan.
Kiitos myötätunnosta. Tää on taas niitä juttuja, että jos sulla on ongelma yhteen suuntaan, niin toisella ei voi olla ongelmaa toiseen suuntaan. Hieman yksisilmäinen elämänasenne.
Juuri näin. Itse olen yksinasuva, kaukosuhteessa ja saan olla suurimman osan ajasta töissäkin itsekseni eli teoriassa olen omassa seurassani aina jos en erikseen tee asialle mitään, missä on toki kääntöpuolena myös se ikävältä tuntuva yksinäisyys aina joskus. Ymmärrän kuitenkin, että esim. perheellisillä voi olla ympärillä koko ajan niin paljon ihmisiä ja hälinää (varsinkin jos joutuu vielä töissäkin tapaamaan paljon ihmisiä) että tarve on päinvastainen. Välillä ihmisen pitää osata hakeutua muiden seuraan ja hankkia ystäviä, treffejä jne jos kärsii seuran puutteesta. Toisten taas pitää löytää sitä aikaa myös ihan vain itselle ja esim. opetella sanomaan ei sellaisille tapaamisille tai ihmisille joille ei ole energiaa. Itse introverttinä tiedän myös hyvin sen tunteen, kun seurani kyllä kelpaisi vähän kaikille ja näennäisiä "kavereita" piisaisi vaikka joka sormelle mutta ihmiset eivät välttämättä ns. "anna takaisin" mitään. Se, että joku tulee tapaamaan minua ja on vain puoliksi läsnä tai muuten vain epäaito tai raskas henkisesti, oikeastaan vain kuluttaa minua. Tällaisten tyyppien kanssa en jaksa vaihdella edes tekstiviestejä, mutta oma rima onkin aika korkealla. Toisille taas riittää tunne siitä, ettei tarvitse tappaa aikaa yksin vaan on edes joku paikalla/seurana. Tottakai parasta olisi kun olisi aina aitoja ystäviä saatavilla mutta ei siihen vain ole aina mahdollisuuksia, ellei itse luo niitä tilanteita eli näe vaivaa ja ole aito ystävä myös muille.
No vähän joo. Suhde loppui, ja ei ole ystäviä, koska ne ("parhaat", luulin) osoittautui joskus täysääliöiksi tai kaikkosi muuten vaan.
Mutta ei tässä mitään, hain jo herättyäni kaupasta parikymmentä alkolimua, ja jammaan, vittu, "Vauva"-palstalla.
Enemmän kuin tämä päivä huolestuttaa tulevaisuus. Toki ainahan voi tappaa itsensä. En sitten tiedä, miksi sitä on odottanut näinkin kauan, tyhmältä jotenkin tuntuu. Toki "lohdullista" on se, että aika ja ihmiset on vielä äärettömän paljon tyhmempiä kuin omat ratkaisuni...
Minä tunnen ahdistavaa yksinäisyyttä juuri nyt. Tuntuu, että sekoan melkein. Ainoa ystäväni paljastui minua selän takana haukkuvaksi. No, ei siinä mitään, mutta hänen mielestään siinä ei ole mitään väärää tai pahoiteltavaa. Kun sanoin, että se satutti minua, hän totesi, ettei jaksa "ruikutusta". Tunnen itseni juuri nyt arvottomaksi luuseriksi, jota kaikki automaattisesti vihaavat. Muut ihmiset tuntuvat minulle pahaa tahtovilta vihollisilta (tunnistan tämän psykoottisen masennuksen oireeksi, mutta minulla ei ole hoitokontaktia tällä hetkellä). Onko kriidipuhelimesta kokemuksia?
Tsemppiä teille muille yksinäisyydestä kärsiville.
Tunnen itseni joskus yksinäiseksi. Vietän suurimman osan ajastani itsekseen, en juuri tapaa ihmisiä. Minulla on kuitenkin yksi ystävä, jonka kanssa juttelen netissä. En voi sanoa, että olisin aivan yksin. 💛
Kyllä tunnen.
Tänään alkoi viikon kesäloma mutta ei ole tippaakaan lomafiilistä koska tiedän jo miten lomani tulee menemään, täysin yksin ilman tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen tänään puhunut vain kaupan kassalle ja nyt äsken alkoi ahdistamaan yksinäisyys. Leffassakaan ei mennyt mitään kiinnostavaa, muuten olisin voinut lähteä elokuviin.
Tuo on kyllä surullista :( Olen pahoillani puolestasi - toivottavasti huominen on parempi päivä. Minä en ole tänään yksin saati yksinäinen. Itse asiassa tunnen hyvin harvoin oloni yksinäiseksi, ja siitä olen kyllä kiitollinen.
Kyllä. Olen niin yksin omassa perheessäni. Kukaan ei ei välitä, ongelmista ei voi puhua ääneen.
Nytkin itken.
Minä ainakin