Pitäisikö katkaista kokonaan välit isään.

Biologinen isäni on siis alkoholisti, narsisti ja patologinen valehtelija. Jo kun olin kahden viikon ikäinen, hän lähti "miettimään asioita" (eli ryyppäämään), jättäen äitini 2 viikon ikäisen vauvan ja 6 vuotiaan pojan kanssa. Vanhemmat erosivat mun ollessa 4.v ja yritimme käydä joka toinen vklp isän luona, mutta hän ryyppäsi, joten siitäkään ei oikein tullut mitään. Mutta kun tulin teini ja varhaisteini ikään, isäni alkoi ottamaan minusta yliotetta. Hän on todella hyvä puhumaan, joten sai minutkin uskomaan siihen, että äitini on syypää eroon, että hän petti isääni, valhehteli jne. Hän opetti minut mm tupakoimaan ja ryyppäämään noin 13-14 vuotiaana ja minä luulin, että se jotenkin "kuuluu" asiaa. Hain häntä ryyppypaikoistaan kotiin kun hän soitti, ettei pääse yksin. Hän lupaili tuhansia asioita, mitkä eivät ikinä toteutuneet. Hän sai aina oloni jotenkin huonommaksi. Hän "lainasi" minulta rahaa, vei minua ryyppykavereidensa luo iltaa viettämään (kaikki huolehtivat minusta kyllä aina, koska tiesivät tilanteen ja veivät minua kotiin, vaikka olivatkin alkoholisteja), yritti kääntää minut äitiäni vastaan ja äitini minua vastaan jne. Tarinoita olisi tuhansia.
Mutta nyt aikuistuttuani olen tajunnut miten sairas hän on. Ja avauduinkin hänelle kaikesta mitä hän on tehnyt ja puhuin suuni puhtaaksi. Ei olisi kannattanut. Siitä alkoi helvetinmoinen syyllistäminen ja viestien ja soittojen pommitus. Tätä on nyt jatkunut pari kk ja en jaksaisi. Ensin hän vähän niinkuin pyytääkin anteeksi, mutta sitten taas syyllistää minua kaikesta. En jaksa enää vastata hänelle, mutta hän ei lopeta.
Tiedän että hänellä ei oiken ole enää ketään (veljeni kyllä pitää häneen välillä yhteyttä ja joskus näkee). Ja tiedän että hänelle olisi todella kova paikka, jos katkaisisin häneen välit ja pelkään että hän saattaisi sen jälkeen yrittää jopa itsemurhaa. En tiedä enää miten toimia ja mitä tehdä.