Kumppanilla ei kavereita

Mitä tehdä, kun toisella ei ole läheisiä ihmisiä juuri ollenkaan elämässään. Hän on yksinäinen. Minun käy sääliksi, sillä vaikka kuinka hänen kanssaan haluankin olla, mulla on myös omia juttuja ja ystäviä joihin menee aikaa. Otan hänet toki mukaan jos ollaan isommalla porukalla tai on juhlia tms.

Oletteko itse suhteessa, jossa toisen sosiaaliset piirit rajoittuvat kumppaniin ja perheeseen? Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Tiedän asioiden parantuvan puolen vuoden päästä, mutta se on kovin pitkä aika ihmiselle joka tarvitsisi muutosta nyt.

Selviöksi, kumppanini ei painosta minua millään tavalla olemaan kanssaan tai valita jatkuvasti. Olen kuitenkin itse ollut samassa tilanteessa aiemmin ja se oli todella kamalaa. Ja toki toivon hänen olevan onnellinen kun hän sen ansaitsee. Joten voinko itse tehdä mitään tai miten te olette selvinneet tällaisissa tilanteissa?