Onko muita, joilla jäykkis anoppi?

Olen yrittänyt tulla toimeen anoppini kanssa, mutta ei kun ei. Ollaan liian erityyppisiä ihmisiä. Anoppi ei osaa jutella mitään, on aika hissukka ja kuitenkin auttavainen ja kiltti, mutta siten, että siitä ei ota koskaan selvää, haluaisiko se oikeasti tehdä jotakin (esim. kaitsea lastenlapsia).



Kyläily olisi todella hankalaa, ellei puheliasta appea olisi. Jos jäämme kaksin huoneeseen, minun pitää aina ottaa jotakin small talkkia kehiin (uutiset, sää tms.)



Kuinka te olette ratkaisseet anoppiongelmanne? Vai onko se edes ratkottavissa? Haluaisin läheisen suhteen, jossa voisimme puhua luottoasioita ja avautua " oikeasti" ....