Kaveriani surettaa, kun sosiaalisena ihmisenä häntä "ei koskaan" kutsuta minnekään
Itse olen introvertti ja minulta kaivataan liikaakin seuraa. Kaverini on superekstrovertti eikä oikeastaan osaa olla yksin ja on suruissaan kun häntä "ei koskaan kukaan pyydä minnekään" (ilmeisesti ei kestäisi yhtään yksinoloa vai mitä ihmettä tuolla tarkoittaa, kun nytkin on jossain illanvietossa??). Nyt kun olen alkanut kiinnittää huomiota hänen juttuihinsa, niin tässä voisi olla hänen illan keskustelunsa (en kirjoita vastapuolen vastauksia, koska nämä samat hän käy suunnilleen aina :D)
-Hei ihana nähdä
-sulla on kivasti hiukset
hmhhhhh (sellainen hymy, jossa silmät hymyilee sirrillään ja päästää tuollaisen äänen?!)
-ihana paita
-mitä kuuluu (tähän muuten kuuluu vastata vain positiivista, tyyliin ihan hyvää, kivasti menee, ei kummempaa, mutta ei missään nimessä oikeita kuulumisia, varsinkaan jos on jotain negatiivista)
(samaan vastatessa ei kerro mitä aidosti kuuluu vaan tosi kivaa ym. vaikka kuinka huonosti menisi?!)
-onpa kiva ilma
Eli täysin pintapuolista keskustelua.
Miten siis kertoa tuolle ihmiselle, että älä esitä positiivista, kun et sitä aidosti ole äläkä muutenkaan esitä vaan OLE AITO. Voiko tuollaista sanoa?? Suuttuisi varmaan. Miten muuten saa koskaan "oikeita" kavereita, jotka pyytävät mukaan ettei aina tarvitse itse kysellä??
Ja kaikista koomisinta tässä on se, että ollaan yli kolmekymppisiä akkoja.
Kommentit (3)
Superextrovertti saattaa olla aika raskasta seuraa.
No täytyy sen verran korjata, että ei ole ehkä superekstro, vaan vain ekstrovertti :D Eli siis ei ole sellainen huomionhakuinen (paitsi passiivisella tavalla, en osaa selittää...), eikä liian puhelias, tuntuu että osaa kuunnellakin tosi hyvin ym. mutta hän ei sinänsä puhu mitään asiaa vaan noita asioita, joita varmaan harva jaksaa joka hemmetin kerta jutella, kerta toisensa jälkeen samat alkupuheet. Kivasti hiukset, kiva paita jne. AINA. Ja ei mene syvälliseksi keskusteluksi KOSKAAN. Miksei? Ei olisi kaverini, ellei sellaiseenkin kykenisi, koska minun kanssani juttelee sitten vähän muutakin (kunhan JOKA KERTA käy tuon alkukeskustelun). Ja minä olen se, joka johdattelee noihin aiheisiin syvällisempiin aiheisiin, enkä tarkoita mitään pohdintaa elämän tarkoituksesta, vaan ihan normaaleista, vähän järkevämmistä kuin kivat hiukset. En edes tiedä enää, jutteleeko minun mieliksi?
Enkä siis miettisi asiaa, ellei tuo kyselisi tuollaisia.. On muutamaan otteeseen pohtinut asiaa, mutta en ole niin hyvä puhumaan, että uskaltaisin kokeilla sanoa tuon loukkaamatta....