Olenko sittenkin itse paha?

Luin tämän artikkelin ja suurin osa kohdista päti mieheni minuun kohdistamaan käytökseen:
https://www.hs.fi/elama/art-2000005691911.html

mm. kohdat
- siirtää/purkaa pahan olonsa minuun
- loukkaavat kommentit kuten "Sun kaverit on tylsiä", "miks kyselet noin tyhmiä"
- saa ihan kohtuuttoman isoja raivokohtauksia pienistä asioista ja kuulemma minun vika (eli teen jotain väärin) eli "väkivallan tekijä osaa syyllistää toisen tehokkaasti."
- "Henkinen väkivalta voi satuttaa lyönti. Se voi olla niin rankkaa, että kokija tuntee kuin iskun vatsassaan.”"
- "Tyypillistä on myös se, että suhteessa on hyviäkin hetkiä."
- "Riitatilanteissa väkivallan tekijä osoittaa, että hän on aina oikeassa. Kokija taas alkaa ajatella, että hän on aina väärässä."
- "Väkivallan tekijä osaa usein myös marttyyrin roolin. Hän kääntää ­asian niin päin, että hän on kärsijä ja uhri, vika on toisessa."

Sitten tulin kohtaan jossa lukee

"Henkiseen väkivaltaan voi kuulua muutakin kiusaamista. Joskus tekijä jankkaa asioita niin pitkään illalla, ettei toinen saa edes nukkua, Kortesalmi kuvailee."

Ja meillä tuota kohtaa teenkin muista kohdista poiketan minä kun yritän lepytellä miestäni. Eli siis yritän puhua ja puhua että hän leppyisi. Olenko se sittenkin siis tuon kohdan nojalla minä, joka on hullu ja harrastaa henkistä väkivaltaa?