Pilaako köyhyys teillä ihmissuhteet?
Tuli nyt vain yhtäkkiä tälläinen juttu mieleen. Miettikää pidemmällä tähtäimellä kun ei ole rahaa mennä mihinkään eikä tehdä mitään, niin luulisi että kaveritkin kaikkoaa sitä mukaa? Tai kun on niin vähän rahaa että se ajaa sinut tekemään tyhmiä juttuja? Mitä mieltä? Ja kokemuksia voi kirjoittaa, kuulisin niitä mielelläni.
Kommentit (8)
Totta eräs lapsuuden kaverini menetti monta ystäväänsä jotka oli varakkaasta perheestä tämä itse taas aika varattomasta perheestä ei ollut kuulemma hienoa katsoa vierestä kun muiden isät ostivat Porchea uutta Bmw tä erakoitui asusti mökillään löydettiin lopulta hirttäytyneenä tammikuussa 2016 30vuotiaana
Mun on vaikea sanoa itseäni köyhäksi, koska pystyn saamaan rahaa säästöön, mutta rahatilanteella on varmasti vaikutusta ihmissuhteisiin.
En välttämättä muutenkaan välittäisi omistaa paljon kavereita, sillä viihdyn niin hyvin yksin, mutta ajattelen kyllä tietoisesti, että kaverittomuus on tapa säästää. Kun tapaan sisaruksiani, niin rahaa menee enemmän eivätkä omat säästeliäisyyssuunnitelmat pidä. Käydään vaikka Hesellä tai ajellaan jonkun autolla. Eipä se haittaa, kun tällaista tapahtuu harvoin, hyvä jos kerran kuussa. Mutta ei mulla olisi kovin moneen kaveriin varaa.
Tietysti kaverien kanssa voisi tehdä myös ilmaisia asioita, mutta en ehkä pitäisi sitä niin hauskana, koska tykkään tehdä ne samat asiat yksinkin (esim. lenkkeily).
Tietenkin, koska naisille on tärkeää miehen lompakon paksuus.
Vierailija kirjoitti:
Totta eräs lapsuuden kaverini menetti monta ystäväänsä jotka oli varakkaasta perheestä tämä itse taas aika varattomasta perheestä ei ollut kuulemma hienoa katsoa vierestä kun muiden isät ostivat Porchea uutta Bmw tä erakoitui asusti mökillään löydettiin lopulta hirttäytyneenä tammikuussa 2016 30vuotiaana
29v olisi täyttänyt 30 Marraskuussa '16
Minulta kaikkosi kaverit köyhyyden myötä. Ja nämä tyypit olivat olleet "ystäviäni" vuosia. Kun työttömyys iski ja nämä kultalusikka perseessä syntyneet olivat kovapalkkaisissa töissä ja saivat samalla vähän isiltä viikkorahaa, putosin minä porukasta. Aina ennen minä olin ollut porukan kuski ja minun autolla mentiin leffaan tai syömään. Kun ei ollut enää vara pitää autoa, alkoi toinen kaveri kuskiksi. Siinä vaiheessa alkoi jo minulle soittelu vähentyä. Kun ei ollut varaa osallistua illanviettoihin sun muihin, minut eristettiin kokonaan. Aina piti tehdä jotain joka maksaa. Yksi näistä tyypeistä alkoi syyllistää minua, ettei minua kiinnosta. Kyllä kiinnosti, mutta miten persaukisena mener illanviettoon ja baariin? Viimeinen niitti oli se kun he alkoivat tehdä ulkomaan matkoja yhdessä, silloin tipuin lopullisesti matkasta.
Moni kaveri on ohmetellyt sitä etten lähde mukaan esim ravintolaan, kahvilaan, baariin, leffaan, laivalle tai festareille vaikka monta kertaa olen sanonut etten viihdy yksin vaan lähtisin mieluusti mukaan jos vain voisin. Heidän on vain vaikea ymmärtää sitä ettei minulla ole samanlailla rahaa kaikkeen niin kuin heillä. Olen ehdottanut kaikkea ilmaista tousua kuten biknikkiä puistossa, kaupungin minigolffia uimarantareissua, mutta en ole saanut heitä kiinnostumaan. En haluaisi itse elää näin että syrjäydyn ja elämä lipuu ohi, mutta en voi muutakaan kuin tuytyä tähän osaa ja olla kiitollinen siitä mitä on vaikka olenkin onneton.
Vierailija kirjoitti:
Moni kaveri on ohmetellyt sitä etten lähde mukaan esim ravintolaan, kahvilaan, baariin, leffaan, laivalle tai festareille vaikka monta kertaa olen sanonut etten viihdy yksin vaan lähtisin mieluusti mukaan jos vain voisin. Heidän on vain vaikea ymmärtää sitä ettei minulla ole samanlailla rahaa kaikkeen niin kuin heillä. Olen ehdottanut kaikkea ilmaista tousua kuten biknikkiä puistossa, kaupungin minigolffia uimarantareissua, mutta en ole saanut heitä kiinnostumaan. En haluaisi itse elää näin että syrjäydyn ja elämä lipuu ohi, mutta en voi muutakaan kuin tuytyä tähän osaa ja olla kiitollinen siitä mitä on vaikka olenkin onneton.
Ihmisiä on rillaisia. Kaikki ihmiset eivät voihdy toisten seurassa, heille muiden seura ja jatkuva sosialisoimine voi olla uuvuttavaa ja ajaa loppuun. On monia ihmisiä joille se oma seura on lopulta se paras seura. Monet viihtyvätkin mieluummin yksin ja omissa oloissaan. Oletko koskaan ajatellut tätä?
Treffasin kerran pitkään etään säälittävän ja onnettoman miehen kanssa. Kerrankin esimerkiksi kun pyysin tätä treffeille yhteen fiiniin ja hienoon ravintolaan sillä ehdolla että mies maksaa, tämä vain tokaisi, "Sori, maksoin just sähkölaskun, mitä jos mennään mieluummin pitsalle."
Lopulta seurustelumme päättyi siihen että väsyin olemaan aina se maksumies ja parisuhteen varakkaampi osapuoli.