Lue keskustelun säännöt.
Itsemurhan harkinta
21.05.2018 |
Olen 21-vuotias nainen ja minulla on 8kk ihana tytär, rakastava kihlattu ja uusi vastavalmistunut koti. Lapsuuteni on ollut rankka. Isäni on narsisti ja vanhempani käyttivät runsaasti alkoholia. Isäni vuoksi muutimme paikkakunnalta toiselle vuoden välein ja lopulta vanhempani erosivat. Muutin omilleni ollessani 16. Olen lapsesta saakka ollut erittäin epävarma itsestäni. Turvallista aikuista ei ole ollut. Ja ihmissuhteiden rakentaminen on ollut elämässäni hyvin vaikeaa. Tapasin mieheni kaksi vuotta sitten. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti ja amk jäi vuoden opiskelujen jälkeen kesken vauvan tulon myötä. Minulla on yksi hyvä kaveri. Ei harrastuksia. Ei mitään omaa juttua. Siivoan, laitan ruokaa ja hoidan vauvan. Ei minulla ole mitään omaa, enkä osaa toivoakkaan mitään. Olen harkinnut viimeiset kaksi viikkoa itsemurhaa. Itken päivisin kotona ja hoidan pakolliset asiat. En nauti enää mistään. Tuntuu niin pahalta mieheni ja tyttäreni puolesta. Rakastan heitä kovasti, mutta en rakasta enää itseäni. He ansaitsevat paremman äidin ja puolison.En halua hakea apua, koska pelkään, että joku luulee etten hoida vauvaa tai joutuisin osastolle. Olen suunnitellut pumppaavani maitoa pakastimeen ja tekeväni vauvalle soseet pakastimeen, sekä miehelle ruokaa, että he saavat rauhassa surra. Siivoaisin myös talon puhtaaksi ja pesisin ikkunat, ettei sitäkään tarvitse miettiä. Ainoa asia mikä vaivaa on asuntolaina, en haluaisi jättää heitä velkoihin kuolemani takia.
Kommentit (17)
Mieti nyt vielä. Moni jäisi kaipaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla, että sinulla olisi synnytyksen jälkeinen masennus? Voi olla että vauvan syntymä ja uusi elämäntilanne nosti esiin myös aiemmin kokemiasi asioita eri tavalla, ja nyt kaikki negatiiviset asiat tuntuvat kasaantuvan. Älä missään nimessä jää nyt ajatustesi kanssa yksin, vaan puhu. Hae pikaisesti apua neuvolasta tai lääkäriltä. Juttele myös miehellesi. Tilanteeseesi on tarjolla apua ja sinulla on oikeus saada sitä! Vauva, miehesi ja sinä tarvitsette nyt toisianne. Voimia<3
Eipä tuo kovin rankalta lapsuudelta vaikuta ja olet tänä päivänä monen kadehtimassa tilanteessa.
Mene ammattilaisen puheille tai vähintäänkin aloita jokin harrastus mistä nautit.
Rakas ihminen sulla on niin paljon elämää jäljellä. Pystyisitkö puhua asiasta ystävällesi? Tai jollekin ammattilaiselle? Uskon että ei ole harvinaista tuntea noin kun elämä pyörii kodin ympärillä mutta sulla on niin paljon muuta luvassa elämässä vielä.
<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luepas tämä ketju. Juuri äsken ap pelasti kaverinsa hengen. Antaa ajattelemisen aihetta.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3177930/uskomatonta-soitin-ystavani-jok…
Älä jätä miestäsi ja lastasi kuseen. Sä olet ainoa mitä niillä on.
Hae apua vaikka palvelevasta mt- numerosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen kirjoittajan tavoin minäkin ajattelen, että voisit lähestyä oloasi synnytyksen jälkeisenä masennuksena. On normaalia ihmispsyyken toimintaa, että vauvan synnyttyä omat lapsuuden kokemukset aktivoituvat ja vointi saattaa käydä erittäin vaikeaksi, kuten kirjoitat. Jos sinusta tuntuu, että terveydenhuollon henkilökuntaan et halua ottaa yhteyttä, toivon, että lähestyt tätä järjestöä, josta voit saada keskusteluapua ja vertaistukea. Voit jättää heille vaikka heti saman kuvauksen tilanteestasi ja he ottavat yhteyttä sinuun. Kerro myös puolisollesi, että sinulla on todella paha olla.
Yritä puhua asiasta jollekin. Lapsuudestasi ei ole kauaa aikaa ja et ole varmasti saanut käsitellä asioita. Olet vahva ja tärkeä ihminen <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
en voi sanoa voivani samaistua tilanteeseesi täysin, mutta itsellänikin on melkoisen rankka lapsuus takana. Olen sinua viisi vuotta vanhempi ja vasta näin vanhemmalla iällä olen pystynyt käsittelemään lapsuuden asioita. Välillä on tullut todella masentavia muutaman kuukauden mittaisia jaksoja ja itkin päivittäin, mutta hetki hetkeltä päässyt eteenpäin. Uskaltaisin sanoa, että käyt varmaan paljon tunnetasolla asioita läpi joita et ehkä edes itse tiedosta. Aivoilla on vain tietty kapasiteetti pystyä jäsentämään asioita. Hae apua ja kerro tunteistasi, ei ole mikään häpeä olla pohjalla oman itsensä kanssa. Se ei ole epäonnistumista. Ei vaikka joutuisit osastolle, ajattele se mielummin pääsemisenä. Se on itsestään huolta pitämistä ja saisit romahtaa juuri niin totaalisesti kuin on tarvetta. Ole itsellesi armollinen ja myötätuntoinen, ei ole helppoa mutta pikku hiljaa. Voimia.
Lisään viestiin 9 vielä, että jos opiskeluasiakin painaa mielessä jossain määrin, niin AMK-opiskeluoikeuteen voi pyytää palautusta useammankin vuoden päästä, eli et ole sitä menettänyt. Käytännössä sitä varten tehdään hakemus ja opintosuunnitelma. Ehdit vielä hyvin palata opintoihisi tai hakeutua toiselle mieleisellesi alalle, kunhan saat ensin apua itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet tärkeä ja sinua tarvitaan vielä💕
Laitan ympärivuorokauden päivystävän kriisikeskuksen numeron tähän. Sinne voit soittaa vaikka anonyyminä. Osaavat auttaa kun olo on toivoton, kokemusta on.
Kriisikeskus Mobile 014 266 7150
Se on kova pala kasvaa aikuiseksi. Toisille kovempi, toisille helpompi. Leuka pystyyn ja pois itsesäälin syövereistä. Eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elä tee lapsestasi tahallasi orpoa.
T. Äiditön alle kouluikäsestä. (Nuori äitini kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen).
Minäkin harkitsen..
lääkearsenaali on jo olemassa..
Ei jaksa näitä sukuristiriitoja enempää..
Saa suku lukea viimeisen viestin täältä, kiitos vaan taas viimeisten kusipäisten messageiden..
Pitäkää kaikki.
Materia on rakkainta.
Sulla on rankka lapsuus. Siitä ei ole kulunut vielä kovin kauaa. Anna itsellesi aikaa. Olet tärkeä ja ainutlaatuinen. Ole itsellesi lempeä. Uskon että kaikki vielä järjestyy.
Luotatko mieheesi? Pystyisitkö puhumaan hänelle ahdistuksestasi ja pahasta olostasi ja siitä että olet loppu etkä jaksa. Ehkä jaksatte yhdessä?
Tai onko kaverisi sellainen, jolle voisit puhua? Puhuminen helpottaa oikeasti monella.