Lue keskustelun säännöt.
Miksi opettaja ”kostaa” lapsille?
17.05.2018 |
Poikani kertoi, että olivat kysyneet koulussa, saavatko mennä ulos opiskelemaan (mm. rinnakkaisluokan ovat olleet ja pojan luokka viime keväänä). Opettaja oli vastannut, että emme mene, koska osalle oli koko talven ja pitkin kevättä vaikeuksia mennä ulos välitunnille, joten emme mene nyt ulos opiskelemaankaan, kun sinne meno on ollut niin vaikeaa.
Vaikka näin olisi, niin opettajan pitäisi olla aikuinen, eikä taantua lasten tasolle, vaikka olisikin ärsyttänyt, ettei talvella menty ulos kunnolla. Poikani kertoi, että luokan muutamat tytöt oli talvella vetkutelleet ulosmenon kanssa.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Tuo nyt on aika pientä, mitä kaikkea opettajat päästelee suustaan.
Mielestäni ei silti ole kypsää opettajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän opettaa lapsille tapoja. Jos ei kykene menemään vapaaehtoisesti, miksi sitten voi mennä kun itseä huvittaa?
Ensi vuonna osaavat sitten mennä vitkuttelematta ulos
No kieltämättä aika pikkusieluinen ihminen. Sopisi ehkä jollekkin muulle alalle paremmin kuin alakoulun opettajaksi. Jätekuski? Ainakin työn kohde pysyy nätisti paikoillaan...
Ulkona "opiskelu". Just. Tehoja nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkona "opiskelu". Just. Tehoja nolla.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esim matikassa ovat tehneet ja kaikki viralliset tehtävät ja viimeinen koekin oli jo tiistaina. Nyt kirjasta tehdään tekemättömistä lisätehtäviä yms. En näe mikä ongelma olisi mennä ulos, kun vuosi sitten tekivät myös niin.
Ap
Mitä kostamista tuossa muka on? Perseilystä seuraa sanktio, eikö se ole ihan selvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ihan varma kumminko ajatella.
Toisaalta kuulostaa siltä että nyt se opettaja vaan itse perseilee takaisin ja olisi ollut mahdollisuus saada oppilaiden kunnioitus ja sitä kautta ensi kerralla kun on joku "ongelma" niin ei suhtauduta niin nihkeästi hänen sanomisiinsa.
Sitten taas "kivat opettajat" on liian usein niitä kenen opetuksesta vähiten oppii, kun ei osata pitää auktoriteetti-mukavuus-opettamissuhdetta tasapainossa.
(jatkuu seuraavassa)
(jatkoa edelliseen)
Esim. tässä muutamia omia opettajia kahdesta eri koulusta...
KOULU A:
Ope 1) Sinänsä ihan ok ja leppoisen mukava mutta hieman liian omalaatuinen ja muisti "ulkoa" kaikki leivontareseptit jollain omalla matemaattisella kaavallaan. Aivan liian analyyttinen minun makuuni, sillä siitä puuttui jotain vastapainoa sille leivontakirjamaisuudelle. Silti paras näistä kolmesta.
Ope 2) Ihmeellinen hössöttäjä. Teoriatunnit mutisi luokan edessä näyttöä koko ajan katsoen eikä KOSKAAN vaatinut mitään. Seurauksena se että luokka huutaa sen minkä kerkeää ilman että kukaan kuuntelee yhtään mitään tylsästä selostuksesta. Missä oma innostuneisuus pullan sitkoon? Miten voi olettaa että meitä kiinnostaa jos häntä ei? Hajamielisyys tuli esiin myös silloin kun piti hoitaa asioita, esimerkiksi kerran hän lähti tulostamaan papereita ja oli poissa 15-45 minuuttia. "Missäs paperit?", "mitkä paperit?" ja lopussa silmät repeää auki että ainiin! Mitä se on oikein tehnyt sinä aikana?
Ope 3) "Olen leiponut 40 vuotta", joten minua ei saa haastaa vaan minun tapani on ainoa, paras ja oikea. Valitti myös usein ja hyvin monesta asiasta ja kumma kyllä kukaan ei hänestä pitänyt. Taisi olla myös jonkin sortin riidoissa open 1) kanssa.
(jatkuu)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(jatkoa)
KOULU B:
Ope 1) Tietämys asiasta selkeästi hyvää ja kiinnostunut asiasta, tai ainakin oli opiskellut asiansa riittävästi eikä jäänyt kylmäksi jos kysyi tai haastoi jotain. Piti myös kuria jos joku perseilee tai ei tehnyt tehtäviään. Osasi myös ottaa rennosti ja vitsailla opetuksen lomassa. Yksi parhaita opettajia mitä ikinä ollut.
Ope 2) Homoseksuaalisuuden näki sokeakin, mutta hän uhmasi kaikkea sitä mitä homofoobikoilla olisi valittamista -- tai muotoillaan niin, että olisi outoa jos hän EI olisi homo. Jokatapauksessa jos opettamisen aihe on "taidehistoria", niin ensimmäinen ajatus on että "booooring!!!", mutta jo ensimmäinen tunti ja nautin opetuksesta ja suorastaan menen kouluun että pääsen niille tunneille. Kunnioitus opettajaan syntyi mukavasta ihmisestä ja kiinnostuksesta aiheeseen, sillä tuntui että hänen sydämensä olisi särkynyt jos aiheeseen ei löytynyt mitään kiinnostusta (enkä puhu nyt huonosta itsetunnosta, vaan siitä että se palo asiaan oli niin aitoa). En kuullut luokkalaisilta mitään negatiivista sanottavaa ja kaikki tuntuivat kehuvan ja olevan ihan haltioissaan, paitsi sitten ne ketkä eivät homoista pidä asenteensa vuoksi. Toinen lempiopettajistani.
Ope 3) Tuli sijaiseksi toiselle jolle tuli terveydellisiä syitä. Mukava opettaja ja välillä ihan OK mutta hirveä hössötäjä ja veti aina tuhatta ja sataa joka päivä jonka seurauksena näki selkeästi että välillä pää löi tyhjää jos väärässä paikassa kysyi jotain. Monet myös sanoivat että hänen tulisi rauhoittua tai jossain vaiheessa saa jotain ongelmia. Niin kävikin, mutta ei tietoa liittyikö kouluun vai henkilökohtaiseen elämään. Taisi myös olla jotain sanaharkkaa rehtorin kanssa.
Ope 4) Myös ihan mukava tyyppi. Tuntui että ei aina oikein olisi kiinnostunut hommastaan ja usein tuli myös olo että "tietääkö hän edes ohjelmistoista riittävästi?", koska usein ei meinannut saada oikein juu'ta eikä jaa'ta. Näyttöön liittyvien asioiden hoito venyi myös kuukausiin joten siitä miinusta. Häneltä tosin irtosi yksi parhaista ideoista simuloida painetta työelämässä. "Tässä on uusi työ ja se on saatava valmiiksi tänään, koska työelämässä teille tulee asiakkaita jotka tilaavat juuri viimeisellä minuutilla ja se on saatava asiakkaalle valmiiksi juuri tänään".
Molemmissa kouluissa oli myös paljon muitakin hyviä ja huonoja opettajia mutta tästä tulisi aivan liian pitkä viesti jos ne kaikki kävisi läpi. Opettajia on todella monenlaisia ja ainakin omasta mielestä parhaat on sopiva sekoitus omaa kiinnostusta, leppoisuutta, jämäkkyyttä ja tietynlaista pysyvyyttä. Hirveintä olisi se, että toisena päivänä ollaan tätä ja toisena ollaan tuota. Luo vain luokkaan epävarman ilmapiirin joka turhaan stressaa ja josta ei pidä kukaan.
Harmi kun eivät enää voi taluttaa kiukuttelevia kakaroita niskavilloista ulos...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistetaan nyt lisäksi myös se, että tuo kertomus on oppilaan versio tarinasta. On siellä voinut hyvinkin olla jotain muutakin kuin kosto taustalla, esim. opettajan epäily siitä, etteivät oppilaat osaa käyttäytyä ulkona. Koulun todellisuus on aina vähän eri kuin kotona kerrotaan. Jokainen voi miettiä vaikka omia kouluaikojaan.
Tuo nyt on aika pientä, mitä kaikkea opettajat päästelee suustaan.