Elämä ei ole minua varten
Tunnen näin nykyään joka päivä. En tahdo kuolla, mutta joka päivä käy ainakin kerran mielessä "mitä jos olisinkin kuollut?"
En sovi tänne ollenkaan. Oli virhe syntyä. En sovi ollenkaan "vaatimuksiin." Olen ujo, introvertti ja epäilen itsellä myös jonkinlaista sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Oon todella kömpelö sosiaalisissa tilanteissa. Sanon aivan outoja asioita ja välillä jäädyn niin ette keksi mitään sanottavaa ja sitten päädyn vain äännähtämään. Ei luoja. Muut ihmiset myös ärsyttää ja turhauttaa mua. Kuten ehkä voi arvata, mä oon aika yksinäinen vaikka mulla on muutama kaveri. Enkä enää edes nauti heidän seurastaan. Välillä vain käyn näkemässä.
En koskaan ollut mikään huippu koulussa, mä olen tyhmä, laiska, sotkuinen, itsepäinen, huumorintajuton, vähäsanainen. Osa mun mielipiteistä ja ajatusmalleista on todella lapsellisia, loukkaannun todella helposti ja otan asioita itseeni, en osaa iloita muiden puolesta vaan muutun kateelliseksi. Olen yrittänyt muuttua onnistumatta. Myöntäkää vaan, ette tutustuis mun kaltaiseen ihmiseen.
En nauti elämästä sitten hetkeäkään. En yksinkertaisesti pärjää tai kestä olla täällää. Maailma on ihan hirveä paikka. Vaikka pyrin olla lukematta tahallani negatiivisia uutisia, eihän siltä voi välttyä. Eikä ongelmat poistu sillä että jättää lukematta. Ahdistaa kun vankeja pidetään vapaana, trump kansalaisten kesken valitaan presidentiksi, ihmisiä kuolee, katuja roskataan, valehdellaan.... Vihaan tätä paikkaa. Ei auta vaikka yrittäisin luoda oman pikku maailman, jossa keskityn vain omaan elämään.
Kaikki ahdistaa ja itkettää. Tekee mieli kuolla tai kadota tai edes sulkeutua loppuelämäkseni yhteen huoneeseen yksin.
Kommentit (12)
Mikäli tämä feikkiä, niin älä viiti. Mikäli tämä todellista totta, niin ota yhteyttä ammattiauttajaan. Kaikki ovat arvokkaita, älä aliarvosta itseäsi. Elämä on rikasta, yritä etsiä sen ja löytää sen ihanuus, vaikka vain päivittäisistä pienistä hyvistä asioista. Mene luontoon ja ihastele. Mikäli et välitä luonnosta, niin etsi ystäviä esim. paikallisista verkostoista, esim. osallistu vaikka joihinkin vapaaehtoishommiin, mikä on ns. sydäntäsi lähellä. Etsi ystävä, jolle kertoa asioistasi. Heitä riittää, kun vain onnistut löytämään
On se kirjoitti:
Kaikki ovat arvokkaita, älä aliarvosta itseäsi. Elämä on rikasta, yritä etsiä sen ja löytää sen ihanuus, vaikka vain päivittäisistä pienistä hyvistä asioista.
Kaikki ihmiset ei ole arvokkaita. Minkä takia pitäis ilostua jostain päivän pienestä asiasta? Sillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä
Oliko Hitler arvokas ihminen? Aloittaja voi olla esim murhaaja.
Moi, kuulostaa kuule siltä että oot masentunut! Nimittäin mä ajattelin noin itestäni kuukausi sitte vielä, kävin yksittisellä psykiatrilla jolla on myös psykoterapeutti koulutus. Sain kyllä dg. Mutta lääkereseptin vasta kun itse pyysin!!
Kuukauden,oon syönyt lääkkeitä, ja huomaan että ajatukset ei oo enää yhtä negatiivisia. Siis joo mokaan kyllä välillä ja esimerkiksi korotan ääntä teinille, mutta en enää ruoski itteäni loppuiltaa siitä, niinku ennen, olo on muutenki parempi 😊
Mene muualle sääliä kerjäämään. Vaikka mielenterveys hoitolaan.
Ihmisiä kuolee, katuja roskataan? Mun mielestä katujen roskaus nyt on aika pieni ongelma, vaikka ikävää. Kannattaa miettiä siltä kannalta, että siellä kadulla ei näy ne roskat jotka ihmiset ovat laittaneet roskikseen. Eikä uutisiakaan tehdä asioista, jotka on ihan hyvin. Ihmisiä kuolee, vaikka maailma olisi parempikin paikka, se on vaan tosiasia. Eikä kuolema ole mikään maailman pahin asia, vaan pitkä, tuskallinen elämä. Jos maailmantuska on ainoa mikä vaivaa, on asiat aika hyvin. Masennukseen kyllä kannattanee etsiä apua.
Vaikuttaa siltä että keksityt liikaa ajatuksiin ja liian vähän kokemuksiin. Et tiedä, mikä sinusta tuntuisi mukavalta tai mikä olisi sinun juttusi. Sen sijaan käytät kapasiteettia siihen että mietit asioita jotka ovat aika merkityksettömiä oman elämäsi kannalta, ja ahdistut niistä. Se on totta että Trump on vallassa ja maailmassa on murhaajia vapaalla jalalla. On myös totta että maailmassa on älyttömästi kaikkea kaunista ja hyvää. Vaatii tietoista päätöstä nähdä hyvä ja iloitsemisen arvoinen. Me itse usein tuomitsemme asioita huonomman kautta, arvotamme. Vaikka voisi vain olla. Ihmiselämä on aikamoinen matka, ei siitä kannata helpolla luopua. Ajattele että voisit tehdä mitä vaan, olla mitä vaan.
Mitä sulle kuuluu tänään? Kuulostaa todella samantyyppisiltä ajatuksilta mitä itsellänikin on. Pystytkö kuitenkin koulu/työelämään normaalisti vai tuottaako hankaluuksia?
Tarvitset irtioton totutuista kuvioistasi. Tällä hetkellä olet olemassa muita varten, et itseäsi. Löydä paikka, jossa tahdot oikeasti olla, vaikka nuo ihmiset muuta väittäisivätkin.
Ei kiinnosta.