Lue keskustelun säännöt.
Olen huolissani siskosta. Hänellä ei ole ketään ystävää eikä kukaan muu kuin minä ja..
14.05.2018 |
Olen huolissani siskostani. Hänelle ei kukaan muu soita, kysy mihinkään yms. Muu kuin minä tai äitini. Hänellä ei ole ketään ystäviä ja häntä on aina kiusattu ja syrjitty kaikin mahdollisin tavoin. Hän on aika hiljainen, enkä usko, että tulee pärjäämään elämässään ellei asenne muutu.
En ymmärrä, miten kestän tuota tilannetta. Tavallaan olen huolissani, toisinaan häpeän häntä enkä pidä yhtään hänestä. Mitä ajatuksia teissä herättää tuollaiset hiljaiset epävarmat ihmiset?
Kommentit (7)
Kai sitä tulee epävarmaksi ja hiljaiseksi kun on joutunut kovasti kiusatuksi. Eikä tuo sinun asenteesi mahda häntä auttaa minkään vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yritän tukea veljeäni, jolla on aika samanlainen tilanne. Tosin omat rajatkin pitää olla ettei omat voimavarani kulu loppuun siinä.
En ymmärrä mistä kumpuaa myytti pärjäämättömyydestä jos sattuu olemaan hiljaisempi. Kuka muka haluaa elää maailmassa jossa pärjäävyys mitataan kyynerpäillä ja kovaäänisyydellä?
Onko siskosi siis ilmaissut, että tuo kaverittomuus häiritsee häntä? Jos ei, niin turha sunkaan on siitä huolehtia ja jos taas on, niin ehkä voisit yrittää auttaa tilannetta esim. tutustuttamalla omiin ystäviisi tai houkuttelemalla kanssasi johonkin uuteen harrastukseen, jossa voi tutustua uusiin ihmisiin.
Kiusaaminen tekee epävarmaksi. Eikä sinun häpeäsikään auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mä olen aina ollut tuollainnen eikä mulla ole ikinä elämässäni ollut ystävää. Olen 43 v. Ei minua kyllä ainakaan silti mitenkään sääliä tarvi tai kannata, olen elämääni tyytyväinen ihminen joka olen menestynyt monella mittapuulla elämässäni hyvin.
Hiljainen ei muuten välttämättä ole epävarma. Hän voi olla vaan sellainen, joka ei kauheasti välitä ihmisseurasta.
No en ainakaan häpeä heitä enkä ajattele heistä, että he eivät varmaan tule pärjäämään elämässään. Hiljainen ei sitä paitsi aina ole epävarma, eipähän vaan välttämättä halua jakaa ajatuksiaan joka toisen puolitutun kanssa. Minusta et ole siskostasi huolissasi, vaan tunnet ylemmyyttä suhteessa häneen ja haet täältä pönkitystä omille käsityksillesi. Jos häntä on kiusattu ja syrjitty koko elämänsä ajan, miksi pidät yllä "perinnettä" häpeämällä ja karsastamalla häntä?