Osaavatko naiset keskustella miesten kanssa? Vai miestenkö vika tämäkin on.

Riippuu, mitä tarkoitat keskustelulla. Minä olen ollut parisuhteessa, jossa istuin viereen ja kerroin asiasta, joka minua painaa. Sen jälkeen vaikenin ja odotin, että mies kommentoi jotain. Minuutin hiljaisuuden jälkeen kysyin, onko hänellä jotain sanottavaa asiasta. Jälleen odotin. Kysyin uudelleen ja odotin vastausta. Kun vastausta ei tullut, poistuin paikalta ja pidin mykkäkoulua. Mielestäni yritin keskustella asiasta ja annoin puheenvuoron ja kysyin mielipidettä. Mutta jos ei vastaukseksi saa edes yhtä kokonaista sanaa, niin mitäpä siinä teet. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, mitä tarkoitat keskustelulla. Minä olen ollut parisuhteessa, jossa istuin viereen ja kerroin asiasta, joka minua painaa. Sen jälkeen vaikenin ja odotin, että mies kommentoi jotain. Minuutin hiljaisuuden jälkeen kysyin, onko hänellä jotain sanottavaa asiasta. Jälleen odotin. Kysyin uudelleen ja odotin vastausta. Kun vastausta ei tullut, poistuin paikalta ja pidin mykkäkoulua. Mielestäni yritin keskustella asiasta ja annoin puheenvuoron ja kysyin mielipidettä. Mutta jos ei vastaukseksi saa edes yhtä kokonaista sanaa, niin mitäpä siinä teet. 

Miehenä tälläinen ajatuksenlukeminen on tullut tutuksi. ;)

Oikeasti miehelläsi ei taida olla sanavarastoa tai hän on jotenkin sosiaalisesti erikoinen?

Joskus mietin onko ex-vaimoni jonkinlainen mutisti tai mykkä, kun hän harjoitti samanlaista vuorovaikutusta.

Mutta olisiko miehesi kenties vihainen sinulle jostain, jos hän aloitti mykkäkoulun ennen sinua?

Miehen kanssa keskustelu on maailman helpointa. Yksinkertaista asiakeskustelua ja huulenheittoa. Aina ei vain jaksa sitä samaa.

Mieheni on hyvä keskustelija kun asia koskee maailmanmenoa, uutisia, lapsia tms. Hän on hyvä ratkomaan ongelmia jne. Tunnepuolen asioissa hän on mykkä. Olen oppinut siihen, että tällä osastolla on ihan viisainta vaan mennä syliin ja hän sitten pitää hyvänä ja halii. Sanoja on turha odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, mitä tarkoitat keskustelulla. Minä olen ollut parisuhteessa, jossa istuin viereen ja kerroin asiasta, joka minua painaa. Sen jälkeen vaikenin ja odotin, että mies kommentoi jotain. Minuutin hiljaisuuden jälkeen kysyin, onko hänellä jotain sanottavaa asiasta. Jälleen odotin. Kysyin uudelleen ja odotin vastausta. Kun vastausta ei tullut, poistuin paikalta ja pidin mykkäkoulua. Mielestäni yritin keskustella asiasta ja annoin puheenvuoron ja kysyin mielipidettä. Mutta jos ei vastaukseksi saa edes yhtä kokonaista sanaa, niin mitäpä siinä teet. 

Miehenä tälläinen ajatuksenlukeminen on tullut tutuksi. ;)

Oikeasti miehelläsi ei taida olla sanavarastoa tai hän on jotenkin sosiaalisesti erikoinen?

Joskus mietin onko ex-vaimoni jonkinlainen mutisti tai mykkä, kun hän harjoitti samanlaista vuorovaikutusta.

Mutta olisiko miehesi kenties vihainen sinulle jostain, jos hän aloitti mykkäkoulun ennen sinua?

Tämä mies on nykyään ex. On tosiaan sosiaalisesti erikoinen. Kun lapset ovat hänen luonaan, ei ilmeisesti puhu heillekään mitään.  Tosi monta kertaa olen käynyt tällaisenkin puhelinkeskustelun: 

- Ajattelin, että käyn kaupassa. Haluavatkohan lapset tulla mukaan vai käynkö kaupassa ennen kuin tulen hakemaan heitä. 

- En kyllä yhtään tiedä, mitä mieltä ovat. 

- No kysy! Eivätkö he ole siinä vieressäsi?

- Ai juu, ovat tässä, voisin muuten kysyä. 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on hyvä keskustelija kun asia koskee maailmanmenoa, uutisia, lapsia tms. Hän on hyvä ratkomaan ongelmia jne. Tunnepuolen asioissa hän on mykkä. Olen oppinut siihen, että tällä osastolla on ihan viisainta vaan mennä syliin ja hän sitten pitää hyvänä ja halii. Sanoja on turha odottaa.

Kuulostaa hyvältä. Mun mies on hyvä keskustelija, kun asia koskee häntä itseään tai hänen työtään. Mutta jos mennään näiden ulkopuolelle, niin alkaa mun yksinpuhelu.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, mitä tarkoitat keskustelulla. Minä olen ollut parisuhteessa, jossa istuin viereen ja kerroin asiasta, joka minua painaa. Sen jälkeen vaikenin ja odotin, että mies kommentoi jotain. Minuutin hiljaisuuden jälkeen kysyin, onko hänellä jotain sanottavaa asiasta. Jälleen odotin. Kysyin uudelleen ja odotin vastausta. Kun vastausta ei tullut, poistuin paikalta ja pidin mykkäkoulua. Mielestäni yritin keskustella asiasta ja annoin puheenvuoron ja kysyin mielipidettä. Mutta jos ei vastaukseksi saa edes yhtä kokonaista sanaa, niin mitäpä siinä teet. 

Eli alistat ja ahdistat miestä, leikit keittiöpsykologia ja SINÄ päätät koska keskustellaan ja mistä.

Kuulostat myös siltä, että leikit miehen äitiä.

Ei ole mikään ihme jos mies sulkeutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, mitä tarkoitat keskustelulla. Minä olen ollut parisuhteessa, jossa istuin viereen ja kerroin asiasta, joka minua painaa. Sen jälkeen vaikenin ja odotin, että mies kommentoi jotain. Minuutin hiljaisuuden jälkeen kysyin, onko hänellä jotain sanottavaa asiasta. Jälleen odotin. Kysyin uudelleen ja odotin vastausta. Kun vastausta ei tullut, poistuin paikalta ja pidin mykkäkoulua. Mielestäni yritin keskustella asiasta ja annoin puheenvuoron ja kysyin mielipidettä. Mutta jos ei vastaukseksi saa edes yhtä kokonaista sanaa, niin mitäpä siinä teet. 

Eli alistat ja ahdistat miestä, leikit keittiöpsykologia ja SINÄ päätät koska keskustellaan ja mistä.

Kuulostat myös siltä, että leikit miehen äitiä.

Ei ole mikään ihme jos mies sulkeutuu.

Miten niin minä päätän, koska keskustellaan ja mistä? Yhden yhtä kertaa ei käynyt niin, että mies olisi halunnut puhua ja minä olisin vain möllöttänyt hiljaa. Tottakai mieltä painavista asioista keskustellaan. Ei kai siinä mitään pahaa ole? 

Jos minä aloitan keskustelun ja mies ei kommentoi asiaan mitään, mitä muuta vaihtoehtoja minulla on kuin lopettaa keskustelu tai jatkaa sitä yksinäni? Jos lopetan keskustelun, teen mielestäsi väärin. Jos jatkan keskustelua yksinäni, teen mielestäsi väärin. Eli sinusta ilmeisesti ei saisi aloittaa keskustelua ollenkaan. Eiköhän tämä vastaa tämän ketjun otsikon kysymykseen. 

Sanoisin että kyllä ja ei. On miehiä joiden kanssa todella voi keskustella, ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Nämä ovat vähemmistö. Sitten on suuri enemmistö joka menee mykäksi, suuttuu tai muuttaa puheenaihetta.

Johtuu varmasti siitä, että nainen on verbaalisesti paljon lahjakkaampi kuin keskiverto mies. Nainen osaa pukea tuntemukset ja ajatukset sanoiksi, mies ei.

Onko se sitten jonkun vika? No ei kai sitä viaksi voi luokitella. Se on eroavaisuus kuten miesten suurempi fyysinen voimakkuus. Uskon kyllä, että mieskin oppii keskustelemaan ainakin tyydyttävästi kun haluaa.

Onhan se valtavan turhauttavaa ja raivostuttavaa kun joutuu puhumaan kivipatsaalle.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että kyllä ja ei. On miehiä joiden kanssa todella voi keskustella, ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Nämä ovat vähemmistö. Sitten on suuri enemmistö joka menee mykäksi, suuttuu tai muuttaa puheenaihetta.

Johtuu varmasti siitä, että nainen on verbaalisesti paljon lahjakkaampi kuin keskiverto mies. Nainen osaa pukea tuntemukset ja ajatukset sanoiksi, mies ei.

Onko se sitten jonkun vika? No ei kai sitä viaksi voi luokitella. Se on eroavaisuus kuten miesten suurempi fyysinen voimakkuus. Uskon kyllä, että mieskin oppii keskustelemaan ainakin tyydyttävästi kun haluaa.

Onhan se valtavan turhauttavaa ja raivostuttavaa kun joutuu puhumaan kivipatsaalle.

Tai sitten MIEHIÄ ( ne muutama jotka tunnet maailman 4 miljardista miehestä ) ei kiinnosta tyhjänpäiväiset lässytyksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, mitä tarkoitat keskustelulla. Minä olen ollut parisuhteessa, jossa istuin viereen ja kerroin asiasta, joka minua painaa. Sen jälkeen vaikenin ja odotin, että mies kommentoi jotain. Minuutin hiljaisuuden jälkeen kysyin, onko hänellä jotain sanottavaa asiasta. Jälleen odotin. Kysyin uudelleen ja odotin vastausta. Kun vastausta ei tullut, poistuin paikalta ja pidin mykkäkoulua. Mielestäni yritin keskustella asiasta ja annoin puheenvuoron ja kysyin mielipidettä. Mutta jos ei vastaukseksi saa edes yhtä kokonaista sanaa, niin mitäpä siinä teet. 

Eli alistat ja ahdistat miestä, leikit keittiöpsykologia ja SINÄ päätät koska keskustellaan ja mistä.

Kuulostat myös siltä, että leikit miehen äitiä.

Ei ole mikään ihme jos mies sulkeutuu.

Voi kaltoinkohdeltua miesparkaa :( Oikeasti jo ihan kohteliaisuuteen kuuluu, että kommentoidaan edes jotain ja huomoidaan toinen, muu on tylyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että kyllä ja ei. On miehiä joiden kanssa todella voi keskustella, ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Nämä ovat vähemmistö. Sitten on suuri enemmistö joka menee mykäksi, suuttuu tai muuttaa puheenaihetta.

Johtuu varmasti siitä, että nainen on verbaalisesti paljon lahjakkaampi kuin keskiverto mies. Nainen osaa pukea tuntemukset ja ajatukset sanoiksi, mies ei.

Onko se sitten jonkun vika? No ei kai sitä viaksi voi luokitella. Se on eroavaisuus kuten miesten suurempi fyysinen voimakkuus. Uskon kyllä, että mieskin oppii keskustelemaan ainakin tyydyttävästi kun haluaa.

Onhan se valtavan turhauttavaa ja raivostuttavaa kun joutuu puhumaan kivipatsaalle.

Tai sitten MIEHIÄ ( ne muutama jotka tunnet maailman 4 miljardista miehestä ) ei kiinnosta tyhjänpäiväiset lässytyksesi.

No parisuhteen kannalta on oikeastaan ihan sama, johtuuko miesten puhumattomuus siitä, etteivät osaa vai siitä, ettei heitä kiinnosta. Molemmissa tapauksissa se puhumattomuus kuitenkin johtuu miehestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, mitä tarkoitat keskustelulla. Minä olen ollut parisuhteessa, jossa istuin viereen ja kerroin asiasta, joka minua painaa. Sen jälkeen vaikenin ja odotin, että mies kommentoi jotain. Minuutin hiljaisuuden jälkeen kysyin, onko hänellä jotain sanottavaa asiasta. Jälleen odotin. Kysyin uudelleen ja odotin vastausta. Kun vastausta ei tullut, poistuin paikalta ja pidin mykkäkoulua. Mielestäni yritin keskustella asiasta ja annoin puheenvuoron ja kysyin mielipidettä. Mutta jos ei vastaukseksi saa edes yhtä kokonaista sanaa, niin mitäpä siinä teet. 

Eli alistat ja ahdistat miestä, leikit keittiöpsykologia ja SINÄ päätät koska keskustellaan ja mistä.

Kuulostat myös siltä, että leikit miehen äitiä.

Ei ole mikään ihme jos mies sulkeutuu.

Eli jos minua painaa joku asia ja haluan jutella siitä miehen kanssa, en voi aloittaa keskustelua vaan minun pitää odottaa, että mies hoksaa sanoa jotain juuri siitä tietystä asiasta? Tuossapa on oikein hyvän avioliiton ohje, taisi tulla ihan alan asiantuntijalta.

Suurin osa ei osaa. Pari tapausta oli jotka osasivat.