Kuinkahan paljon näistä maistereista on sitten kopioineet graduunsa materiaalia toisilta? Ja ovat niin akateemisia että!

Eduskunnassahan noita plagioijia on ollut jo vuosikymmeniä. Varmasti on myös paljon sellaisia jotka eivät ole jääneet kiinni.

Minä ainakin varastin graduuni parista aikaisemmasta suunnilleen puolet. Tuli vähän kiire sen kanssa kun aloitin samaan aikaan töissä ja tein gradua.

No, mä myönnän ihan suoraan että plagioin graduni. Ei minua kiinnostanut mikään muu kuin päästä opinnoista eroon ja töihin. Alani on vielä semmoinen, että työnantajat vaativat yleensä tutkinnon, mutta käytännössä sillä mitä yliopisto opettaa ei ole yhtään mitään tekemistä alan töiden kanssa. Eli koko yliopisto-opinnot tuntui tympeältä jutulta: pakko suorittaa vain saadakseen sen oppiarvon, vaikkei kiinnosta eikä mitään hyötyä käytännössä.

Kyllä me kaikki ihan tavallisia pulliaisia ollaan, oli koulutustaso sitten peruskoulu tai maisteri :) Vai onko jotkut muka jotenkin erityisempiä kuin toiset.

Älä vaivaa sillä päätäsi. Tuskin edes ymmärrät mitä maisteri tarkoittaa.

Varmaan noista vanhemmista aika monet sisältää plagiointia. Nykyisin kun on noi ohjelmat joilla kaikki gradut tarkistetaan niin pitää kirjoittaa ihan itse.

Toiset plagioi, toiset ei. Minä olen useammankin työn kirjoittanut, eikä ole ollut tarvetta plagioida.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan noista vanhemmista aika monet sisältää plagiointia. Nykyisin kun on noi ohjelmat joilla kaikki gradut tarkistetaan niin pitää kirjoittaa ihan itse.

Näinpä. Itse tein graduni ennen internetin aikakautta ja kyllä plagiointi oli hyvin yleistä, koska kiinnijäämisen riski oli lähes olematon, kunhan ei niin tyhmä ollut että plagioi jotain tunnettua julkaisua. Mutta juuri esim. joku gradu toisesta oppilaitoksesta - ei mitään riskiä jäädä kiinni.

Gradun plagioiminen on rikollista. Meillä oli yksi tehnyt niin yliopistolla, ja siitä tiesivät kyllä kaikki.

Nykyään ei voi enää plagioida. Siitä on tullut sähköisten järjestelmien myötä mahdotonta.

Terv. Eräs viime vuonna gradunsa kirjoittanut maisteri, joka joutui muuttamaan muutamia lauserakenteita gradustaan, kun oli referoinut aiempaa tutkimusta samaan tapaan kuin joku jossain toisaalla

Omassa kaveripiirissäni 90-luvun alussa lähes kaikki teki tuota enemmän tai vähemmän.

Itse asiassa akateeminen tutkimus perustuu sangen pitkälle olemassa olevan tiedon lainaamiseen ja hyväksikäyttämiseen: osa merkitsee LÄHES jokaisen lainatun kohdan, suurin osa jättää ns. yleisesti tiedetyn tai tunnetun "merkitsemättä".

Tulokset ja johtopäätökset silti useimmilla perustuvat käytettyyn aineistoon, toki tapa analysoida ja tuoda tulokset julki on sangen usein lainattu joltain guru(i)lta, jo(t)ka aiemmin on lainannut ne toiselta jne. jne. Joten tällainen 30 %:n plagiointisyytös on todellisuudessa lähinnä itsepetosta, ellei sitten kyse ole lähestulkoon sitaatinomaisista lainoista!

Kuka muuten oikeasti edes kuvittelee olevan mahdollista, että joku opinnäytetyö on "omaa" kannesta kanteen. Kaikki yliopistossa opittu ja opetettu tieto on lainattua, ja tämäkin tieto oikeasti on toisten tutkijoiden tms. tuottamaa, mutta sen merkitseminen jnkn nimiin voi olla jsks hyvinkin haastavaa. Näin muuten tekevät gurutkin, paljon lainatusta jää ikäänkuin omiin nimiin. Joten tässä asiassa meneee monesti puurot ja vellit pahan kerran sekaisin.

Ap. Ei tietysti kaikki voi olla omaa, mutta jos suurin osa on ”lainattua” niin sitten kyllä pitäisi omat hälytyskellot soida. Eli aika moista vilunkia.

Eli Huhtasaaren verraten 30 % on varmasti aika yleinen taso plagioinnista.

Tehän ootte huijareita!

Vierailija kirjoitti:

Taitavat olla ihan tavallisia pulliaisia - uskoisin, että vasta tohtorin hattu tekee ihmisestä oikean akateemisen.

Jos Suomesa ollaan tittelin kipeitä, niin monessa muussa maassa sitä ollaan  paljon enemmän. Esimerkiksi Saksassa on viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana joutunut useampikin ministeri eroamaan virastaan paljastuttuaan valetohtoriksi.