Kysymys miesten sisarille

On se mustasukkaisuutta.

Oma äitini sekosi täysin sen isoveljen alkaessa seurustella, haukkui sen tytön *uoraksi ja juoksi jonnekin vintille itkemään hysteerisesti....mitä muuta tuo on kuin mustasukkaisuutta. Se oli siis lapsi, mutta tarkoitin, että lapsilla se näkyy suoremmin, se motivaatio sekoilun taustalla.

Kun aloin seurustella mieheni kanssa, olin innoissani siitä että saisin miehen siskosta kaverin. Ei se sitten ihan mennytkään niin vaan sisko kohteli alusta asti mua kuin halpaa makkaraa. Onneksi mieheni on kuitenkin oma-aloitteisesti vuosikausia pitänyt puoliani ja ottanut etäisyyttä siskoonsa. Mielestäni on outoa, eikö veli saisi olla onnellinen?

Vierailija kirjoitti:

Kun aloin seurustella mieheni kanssa, olin innoissani siitä että saisin miehen siskosta kaverin. Ei se sitten ihan mennytkään niin vaan sisko kohteli alusta asti mua kuin halpaa makkaraa. Onneksi mieheni on kuitenkin oma-aloitteisesti vuosikausia pitänyt puoliani ja ottanut etäisyyttä siskoonsa. Mielestäni on outoa, eikö veli saisi olla onnellinen?

Itse ajattelen, että siinä on jotain alkukantaista.

Miehet oli ennen kovaa valuuttaa perheissä ja suvuissa, ilman miehiä kuoltiin kirjaimellisesti, siis tarkoitan todella kauan sitten.

Jopa nykyään perheissä, joissa ei ole miehiä lasten hormonitasot on erilaiset, pojilla enemmän testoa ja tytöillä aikaisempi murrosikä.

Sen takia ehkä veljen seurustelu laukaisee siskoissa jonkun kummallisen alkukantaisen mustasukkaisuuden ja pelon yhdistelmän? En tiedä, mutta olen ajatellut sen olevan jotain tuollaista.

Eiköhän kyse ole enemmän siitä puolisosta, joka kokee, että miehen sisko ei ole sellainen kuin hän haluaa. Toisaalta ei saisi pitää yhteyttä veljeensä ja toisaalta pitäisi olla veljensä vaimon paras kaveri. Toisaalta aika outoa, miten riippuvainen se vaimo on muiden puheista ja miten tiiviisti pidetään yhteyttä miehen sukuun. Itse ei ole aavistustakaan siitä, mitä mieheni sisko minusta tuumaa, ei olla tekemisissä kuin korkeintaan kerran kuukaudessa.

Jaa-a vaikea sanoa kun en hauku veljeni vaimoa ja anopin kun kanssa meillä oli ihan hyvät välit siihen saakka kun hän kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole enemmän siitä puolisosta, joka kokee, että miehen sisko ei ole sellainen kuin hän haluaa. Toisaalta ei saisi pitää yhteyttä veljeensä ja toisaalta pitäisi olla veljensä vaimon paras kaveri. Toisaalta aika outoa, miten riippuvainen se vaimo on muiden puheista ja miten tiiviisti pidetään yhteyttä miehen sukuun. Itse ei ole aavistustakaan siitä, mitä mieheni sisko minusta tuumaa, ei olla tekemisissä kuin korkeintaan kerran kuukaudessa.

Mieheni saa pitää yhteyttä sisareensa ja muuhun sukuunsa niin paljon kuin haluaa enkä yritä tyrkyttää itseäni väkisin mukaan mihinkään. Silti kohtelu on kylmäkiskoista sisaren osalta, anoppi on liennyttänyt asennettaan vanhennuttuaan joten anopin kanssa tullaan nykyään ihan hyvin juttuun. Sekään ei tietenkään ole hyvä juttu miehen sisaren mielestä.

Ei saa veljeltä enää apua, kun vaimo menee edelle.

Rehellisesti sanottuna veljeni on niin mahtava tyyppi, että hankala löytää naista, joka olisi mielestäni tarpeeksi hyvä hänelle. Ihan hyvät välit meillä on silti 😅

Minulla on veli, en hauku hänen vaimoaan, mutta pidän kyllä häntä outona. Hänella on tosi tiukat mielipiteet. Sellaisen ihmisen kanssa on vaikea puhua.

En ole koskaan, en edes lapsena, ole ollut läheinen veljeni kanssa. Viimeiset 20 vuotta olen nähnyt heitä joka toinen vuosi pari tuntia kerralla.

Jos miehen sisko sanoo, että onpa kaunis päivä, niin se vaimo kuulee, että "olisi kaunis päivä, jos et olisi siinä". Tietyille naisille ei kelpaa mikään ja he ovat niin mustasukkaisia miehestään, että näkevät miehen siskon, äidin ja jopa isoäidin kilpailijanaan.

Voin suoraan sanoa, etten pidä veljeni vaimosta. Veljeni vaimo on ns. "töksäyttelijä", joka ei mieti ennen kuin suunsa avaa ja sanookin usein muita (ei pälkästään minua) loukkaavia asioita. Jopa veljeni tiedostaa tämän ja pyytelee usein anteeksi vaimonsa sanomisia. Sanoo, että "ei se sitä tarkoittanut". Kysyy esim. täysin odottamatta minulta, että miksi sulla on niin vanha mies? 10 vuotta vanhempi. Mutta joo, en pidä hänestä, ei hänkään varmaan minusta, mutta eipä keskenämme naimisissa olekaan. Mustasukkaisuudesta ei ole kyse, vaan eriävä mielipide siitä, mitä on sopivaa sanoa ja miten.

Vierailija kirjoitti:

Ei saa veljeltä enää apua, kun vaimo menee edelle.

Millainen sisarussuhde perustuu vain avuntarpeeseen? Ei sellainen ole hyvä sisaruussuhde vaan joku hyötysuhde, toisen hyväksikäyttö.

Minä kyllä pidän kovasti veljen vaimosta. Olin ihmeissäni, että veljeni löysi niinkin mukavan ja kiva naisen.

Mulla on kaksi veljeä. Toinen ei ole parisuhteessa, toinen on. Eipä mitään pahaa sanottavaa veljen vaimosta. Emme ole superläheisiä, mutta jos pitää valita, kumman kanssa vietän ennemmin aikaa, veljeni vai hänen vaimonsa, kyllä hänen vaimonsa vie voiton. Ei veljessäkään nyt sellaista vikaa ole, että en voisi hänen kanssaan aikaa viettää, mutta kyllä hän hieman rasittava on.

Minä myös pidän molempien veljieni vaimoista ja edesmennyt anoppini oli hyvä ystäväni, jopa läheisempi minulle kuin oma äitini.

Minulla on veljen vaimoon etäiset neutraalit välit, ei mitään draamaa. Miehen sisko oli hyvin nuori kun aloimme seurustelemaan, ja oli hyvin mustasukkainen veljestään. Oli tottunut olemaan huomion keskipiste. Nykyään aikuisenakin ohittaa minut täysin, ja vaatii hirveästi huomiota kaikilta. Koko ajan joku kriisi päällä, ja eläkkeellä olevat appivanhemmat pyörittävät tämän ihmisen elämää ihan kokonaan. Luulen, että usein tällaisen taustalla on sekä mustasukkaisuus että kilpailu resursseista.

Veli vaihtoi kumppania niin usein, ettei enää napannut tutustua aina uuteen ihmiseen. Tän viimesimmän kanssa se lopulta meni naimisiin (lapset on edellisen kanssa), mutta asuvat nyt niin kaukana että ei jaksa enää kiinnostaa.

Miehen siskoja näen niin harvoin ettei oikeen ole puheenaihetta.Ja toisen kanssa en osaa puhua ilman että hän aina vetää herneen nenään. En usko että se johtuisi siitä että olen hänen veljensä kanssa vaan siitä että meidän luonteet ei sovi yhtään tippaa yhteen.

Mä olen huomanut, että ollaan miehen siskon kanssa aika erilaisia ihmisiä. Ja mies ja sisarensa on hyvin erilaisia keskenään.

Mies on luonteltaan kuin anoppi, miehen sisko on kuin appi. Tulen ihan hyvin toimeen miehen siskon kanssa, mutta luulen ettei hän erityisesti arvosta meidän elämäntapaa ja ajatuksia. Mutta veli on hänelle rakas vaikka olisi millainen, siksi veljestään pitää enemmän kuin veljen vaimosta eli minusta, eli emme olisi ystäviä jos emme olisi avioliiton kautta sukua. Mutta kai tajuaa, että mies on onnellinen mun kanssa ja että olemme päätyneet yhteen yhteisten arvojen ja kiinnostuksen kohteiden vuoksi, eli meidän elämä ei ole mikään mun keksintö, johon hänen veljensä olisi pakotettu.

Anoppi on mulle hyvin rakas ja tullaan todella hyvin toimeen, apen kanssa enemmän kitkaa, mutta asialliset välit pääasiassa. Eli nuo luonteenpiirteetkin varmaan selittää paljon, jos mies olisi kuin isänsä ja siskonsa, ei olisi koskaan ikinä päädytty yhteen.

Minulla on kolme veljeä ja kolme veljen vaimoa. Yksi heistä on aivan ihana, lämmin, sydämellinen, laajakatseinen ja rakastettava ihminen, ihailen häntä paljon ja pidän kovasti. Toinen on oikein mukava - yhteisen kielen puuttuminen varmaan vähän hidastaa kunnolla tutustumista, mutta hän on erittäin mukavan oloinen ihminen. Kolmas taas - no, nyt olen varmaan sitten tämä aloituksen tarkoittama "miehen sisko". Ikävä kyllä en pidä hänestä ollenkaan. Hän on vähän semmoinen päällepäsmäri, tietää aina kaiken parhaiten kovalla äänellä, on vankkumaton uskomushoitojen kannattaja, joka tuputtaa milloin mitäkin ihmerohtoa. LIsäksi hänen maailmankatsomuksensa on niin kaukana omastani/perheemme maalimankatsomuksesta, että sen paasaaminen väkisinkin nostaa niskavillat pystyyn. Hän on rasistinen ja antisemitistinen. Yritän parhaani mukaan olla hänellekin ystävällinen ja vieraanvarainen, mutta se on oikeasti vaikeaa, kun hän ei edes ymmärrä, kun sanomme hänelle, että haluaisimme puhua ihan sellaisista neutraaleista ja positiivisista aiheista, ei politiikasta tai uskomushoidoista. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta ei niitä tarvitsisi niin kovasti tyrkyttää - emme mekään tyrkytä omiamme. 

Veli on etääntynyt sen jälkeen kun alkoi seurustelemaan, me ei olla enää me, sisarukset. Joku on tullut meidän väliin.