Moikka alakoululaisen sukupuolivähemmistölapsen äippä

Ensisijaisesti tulisi tukea lapsia siinä, että tyttö saa olla juuri sellainen tyttö kuin on, ja poika saa olla juuri sellainen poika kuin on. Iltalehden kommenttipalstalta - johon en halua kirjoittaa - tuli sellainen mielikuva, että äiti on yrittänyt pakottaa tyttöä tiettyyn tytön muottiin. Ja että itseasiassa äidillä on erittäin kapea ja vanhanaikainen käsitys naiseudesta ja miehuudesta. Lapsi on tästä ahdistunut kun häntä ei ole hyväksytty ja hänen mielihalujaan on rajoitettu. Sukupuoliasiat ovat nyt tapetilla, joten lapsi ei ole osannut etsiä ratkaisua muualta. Hänelle ei ole kukaan kertonut, että on ok olla just noin? Tai kenties hänellä on poikavaihe, kuten jollakin ponivaihe tai palomiesvaihe. Mielestäni on jatkettava työtä sen eteen, että on miljardeja tapoja olla tyttö - eikä keksiä uusia ja täysin turhia lokeroita. Lisäksi keskustelu "miesten aivoista" ja "naisten aivoista" kuulostaa oikeastaan todella taantumukselliselta. Luinko avarakatseista avautumista vai rajoittavaa sovinismia?

Ps minulla ei ole mitään aikuisia transihmisiä vastaan, jotka haluavat olla mies / nainen.