Mikä aikuisia ihmisiä vaivaa, kun ensiapukurssilla

En tiedä, on tyhmää käytöstä tuollainen. Me kävimme työporukan kanssa hätäensiapukurssin, joka oli kyllä hyödyllinen. Tuli hieman hankala olo, kun tajusi, miten vähän osaisi ja älyäisi tehdä hädän hetkellä. Piakkoin pääsemme jatkokurssille. Sen kyllä myönnän, että vähän siinä oli sellainen tyhmä olo, kun toisillemme niitä paketteja käärittiin päähän ja käsiin, mutta kyllä sen oikeasti kaikki ymmärsi, että tämä on hyödyllistä. 

Kadulla apua tarvitsevaa on tosi vaikea erottaa jostakusta, joka haluaa vaan saada sut pysähtymään jotta voi helpommin ryöstää sut. Edes lasten kohdalla ei enää voi olla varma.

Ensiapukurssilla olen itse kyllä kuunnellut ahkerasti - siltä varalta, että tarvitsen tietoja jonkun perheenjäsenen tai muun läheisen joutuessa onnettomuuteen tai saadessa sairaskohtauksen.

Ja yksi tärkeä oppi oli, että jos joutuu osumaan autokolarin tapahtumapaikalle, eikä muuta osaisi ja uskaltaisi tehdä kuin soittaa apua ja pidellä uhrin päätä niin, ettei tämä tukehdu, niin sillä voi jo pelastaa hengen. 

1

Minua raivostuttaa yliopiston luennoilla olevat mekastajat !

Minä ihmettelen myös, että työpaikalla lusmuillaan töistä ja sysätään ne toisten tehtäväksi. Miksi tullaan edes töihin, jos on tuollainen asenne? Aikuiset ihmiset!

Ta on yrittänyt pakottaa mua tuollaiselle kurssille, mutta olen onnistunut ainakin vielä välttämään. Ei kaikista ole toimimaan onnettomuus- tai sairauskohtaustilanteissa. Tiedän että menisin paniikkiin, juoksisin ympyrää ja kirkuisin, joten miksi suotta tuhlata kiireistä työaikaa tuollaiseen? Siksi on olemassa terveydenhoitoalan ammattilaiset, jotka hoitavat nämä asiat.

Meillä nuo kurssit ovat vapaaehtoisia joten osallistujat ovat siellä omasta tahdostaan. Tosin itse menin kerran mielenkiinnosta ja järkytyin kun joku töissä sanoi, että "pirkko" osaa sitten elvyttää meidät ja sitoa haavat ja auttaa jos sattuu jotain. En ollut lainkaan ajatellut, että se olisi minun tehtäväni. Enkä pitänyt ajatuksesta, jos rehellisesti vastataan. Mutta mielestäni tuollaiset kurssit ovat ihan hyviä yleissivistyksen kannalta.

No ketä muka nykyaikana kiinnostaa joku ensiapu tai sen antaminen jollekin toiselle ihmiselle, varsinkaan tuntemattomalle ihmiselle? Minua ei ainakaan kiinnostaisi antaa sitä kenellekään jos en tunne häntä vaikka sattuisin paikalle, jossa joku olisi vaikka saanut jonkun sairaskohtauksen tai loukkaantunut. Ei kukaan kiinnittänyt minuunkaan huomiota, kun nyt talvella kaaduin kun liukastuin jäällä ja sain jalkaan vertavuotavan haavan, ohi vain kuljettiin eikä kukaan tehnyt elettäkään esim. auttaakseen minua ylös. Silloin minä päätin, että minäkään en sitten välitä muista tai auta heitä, vaikka joku makaisi maassa onnettomuuden jälkeen tms.

Kävin nuorena aikoinani kurssi, koska oli pakko. Se ei suoranaisesti liittynyt mitenkään omaan alaani. Rehellisesti, silloin minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin aina välillä ajatella jotain ihan muuta ja suunnata huomiota muualle. Syy oli se, että ne asiat tekivät niin pahaa fyysisesti. Siis jo niiden ajatteleminen. On helppo tuomita, mutta kannattaa myös muistaa että kaikista ei ole toimimaan tuollaisten asioiden kanssa, vaikka miten väkisin harjotettaisiin. 

Minä taisin ottaa vähän liiankin vakavasti ensiapuopetuksen. Meidän piti opetella vauvan elvyttämistä ja onnistuin kolauttamaan vauvanuken pään pöydän kulmaan. Tunsin itseni ihan pahoinpitelijäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kävin hiljattain EA1-kurssin ja hämmästyin, kuinka välinpitämättömiä suurin osa osallistujista oli opetuksen suhteen. Tiedän kyllä että moni käy kurssin työnantajan vaatimuksesta, koska työpaikoilla tarvitaan tietty määrä ensiaputaitoisia ihmisiä, mutta kyse on tärkeistä asioista. Mikä aikuisia ihmisiä vaivaa, kun mahdollisuus hyödylliseen opetukseen haaskataan selaamalla vaivihkaa kännykkää ja rupattelemalla vierustoverin kanssa? Eikä kyse ollut siitä että asiat olisi ollut jo valmiiksi itsestäänselviä, koska yhdellä rastilla oli helppoja teoriakysymyksiä joihin moni lusmuista ei osannut vastata. Joukossa oli todella uskomattomia rimanalituksia. Moni ei siinä tilanteessa tajunnut edes sitä, että nilkan nyrjäyttäneelle annetaan kylmäpussi, vaan osa tarjosi ensiavuksi painesidettä (jonka laittamista oli harjoiteltu hetkeä aiemmin), osa pelkkää särkylääkettä ja yksi mietti vakavissaan, saako kipeän jalan tuettua kolmioliinalla (jonka käyttöä oli myös harjoiteltu kurssilla).

Mikä aikuisia ihmisiä vaivaa, kun ensiavun opetteleminen ei kiinnosta ja kaduilla apua tarvitsevat ohitetaan kylmästi? Luulisi aikuisten tajuavan kuinka vakavista asioista on kyse.

Tässä näkyy rekrytointiprosessin epäonnistuminen. Usein motivoituneita työntekijöitä ei valita vaan suhteilla valitaan töihin pomon sukulaiset ja tuttavat tai sitten itseään kehuvat patologiset valehtelijat ja juoruilijat.

Vierailija kirjoitti:

Meillä nuo kurssit ovat vapaaehtoisia joten osallistujat ovat siellä omasta tahdostaan. Tosin itse menin kerran mielenkiinnosta ja järkytyin kun joku töissä sanoi, että "pirkko" osaa sitten elvyttää meidät ja sitoa haavat ja auttaa jos sattuu jotain. En ollut lainkaan ajatellut, että se olisi minun tehtäväni. Enkä pitänyt ajatuksesta, jos rehellisesti vastataan. Mutta mielestäni tuollaiset kurssit ovat ihan hyviä yleissivistyksen kannalta.

Uskomattoman itsekästä ajattelua työkavereiltasi.

Vierailija kirjoitti:

Kävin nuorena aikoinani kurssi, koska oli pakko. Se ei suoranaisesti liittynyt mitenkään omaan alaani. Rehellisesti, silloin minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin aina välillä ajatella jotain ihan muuta ja suunnata huomiota muualle. Syy oli se, että ne asiat tekivät niin pahaa fyysisesti. Siis jo niiden ajatteleminen. On helppo tuomita, mutta kannattaa myös muistaa että kaikista ei ole toimimaan tuollaisten asioiden kanssa, vaikka miten väkisin harjotettaisiin. 

Just näin. Oma ala ei liippaa sairaanhoitoa mitenkään, oksettaa, huimaa ja tekee pahaa kuullakin sana avomurtuma. Saati sitten nähdä kuva tai oikea avomurtuma. Ei kaikki pysty keskittymään opetukseen, kun pidättelee oksennusta samalla.

Ihan hyvä pointti. Ainakin meidän työpaikalla ne ensiapukoulutuksen käyneet on kai siis sitten ihan tarkoitettu sellaisiksi henkilöiksi, jotka osaisivat auttaa, kun joku saa sairauskohtauksen töissä tai loukkaantuu. Kamalaa jos tällaiseksi tarkoitettu henkilö osoittautuukin sitten ihan täydelliseksi tunariksi. Olisi ollut sitten parasta jättää käymättä koko kurssi. Meillä siis sellainen kurssi ei ole pakollinen, vaan vapaaehtoinen.

Tyyliin jos mä saan astmakohtauksen tai paniikkikohtauksen, enkä pysty sitä tarpeeksi selkeästi ilmaisemaan, en todellakaan halua, että joku riuhtoo mun ylävartalon paljaaksi kaikkien nähden (olen siis vieläpä naispuolinen) asennellakseen mulle jonkun defibrilaattorin vai mikä hitto onkaan. Kerran puhuin tästä palaverissa ja mulle lähinnä naurettiin ja sitten vaihdettiin aihetta. Täytyy vaan toivoa ettei tollasta kävisi.