Onko mieheltä oikein ja anopilta toimia minun selän takana

Niin ja siitä on se 2viikkoa kun isä soitti t

Lapselleen salaa, vittu oikeasti 3kk mennut niin ettei lapsi oo isäänsä nähnyt, mikä on niin tärkeää että pitää lastaan rääkätä??

Hyvä ap. Taidat olla poissa tolaltasi. Ehdotan että jätät nyt asian hetkeksi pois mielestäsi ja hankit keskusteluapua itsellesi esim neuvolan tai terveysaseman kautta. On tärkeää huomata että sinä et voi miehen käytökselle mitään. Mutta sille voit että lapsi pelkää kun äiti on noin ylikierroksilla. Rauhoita itsesi ammattilaisen avulla.

Hienoa että lapsi tapaa isänsä äitiä. Silloin voit itse levätä, käydä asioilla tai harrastaa.

Kaikkea hyvää elämääsi t itsekin aikanaan eronnut ja exän temppuja ihmetellyt

Tässä jutussa se äiti taitaa olla ongelma.

Jos mummo on kuitenkin normaali luotettava ihminen ja isäkään ei ole lapselle vaaraksi, antaisin.

Em kyllä itse edes haluaisi puhua eksäni kanssa jos ei olisi pakko.

Sekoitat nyt itsesi Ja lapsesi edun. Sinä olet eksälle vihainen, lapsen ei tarvitse olla. Lapsella on vuosia aikaa ymmärtää että isä olisi voinut nähdä häntä enemmänkin, ei ole sinun asia terottaa sitä hänelle. Onhan se hyvä että lapsella on vielä isä ja he ovat puheissa. Mies ei ole enää sinun mies eikä sinun tarvitse sietää häntä, mutta hän on lopun ikää lapsen isä.

Terv yksi jolle eksä teki kuprun viimeksi eilen, ja viisi vuotta sitten on erottu

Ymmärrän täysin miehesi käytöksen. Katso peiliin.

Miettisin aika pitkään, miksi mies ei uskalla puhua minulle. Siitähän tuossa nyt on kyse eli onko ap väkivaltainen ja miehen oli pakko päästä pois?

Mikä tilanne on siis ollut? Minkälainen isä on ja mitä on tapahtunut?

Minun exä ei eron jälkeen puoleen vuoteen nähnyt lasta eikä maksanut mitään elareita. Sitten ilmeisesti sai ajatuksensa järjestykseen, koska sen jälkeen on nähnyt lasta joka viikko ja maksanut elarit.

3kk eron jälkeen ei ennusta vielä mitään millainen isä hänestä tulee, ja myöhemmin lapsi ei edes muista että sellainen tauko on ollutkaan. Ei minun lapsi ainakaan muista sitä puolen vuoden taukoa ja on oikein hyvissä väleissä isäänsä, vaikka minä en salaa siedäkään. Mutta lapselle en osoita mieltä.

4

No onhan se totta että sun kanssa asiat pitäs sopia. En tilannetta tietenkään tarkemmin tunne, niin kyllä säkin kuullistat aika kontrolloivalta. Jos isä ei kuitenkaan ole lapselle pahaa tehnyt (katoamistemppua lukuunottamatta) niin omat tunteet pitäs pystyä laittamaan syrjään ja isällä pitäis olls oikeus soittaa laosellf milloin hyvänsä! Se että jos estetään oman katkeruuden takia lapsen ja isän yhteys on mielestäni sairasta.

Ja ihan totuuden nimissä.. pakoiliko se lapsen isä sinua vai lasta? Edelleen en tilannetta mutta veikkaan että sinua!

Olen itse avioero perheenlapsi, ja vanhempani kävivät taistoa meidän lasten kautta. 25 vuotta myöhemmin kukaan ei tule toimeen keskenään.. ei sisarukset keskenään tai sisarukset vanhempien kanssa, puhumattakaan että vanhempia vois edes laittaa samalle paikkakunnalle, kaikki vihaavat toisiaan ja vuosia kestänyt välirikko pysyy, tilanne ei tule koskaan rauhoittumaan!!

Että mieti kuitenin hyvin tarkkaan myös omia tekemisiä ja ratkaisuja.. kaikki ratkaisut eiväg varmasti ole vanhemmille mieleen, kunhan ovat vaan parhaita vaihtoehtoja lapselle!! jäljet voivat myöhemmin olla aikamoiset. Just saying!!

Sinulla ei ole mitään diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lasta itsellesi! Tuohan on erinomainen tapa lapsen kannalta hoitaa asia, ettei hänen tarvitse katsoa riitaisia vanhempiaan. Lapsesi on onnekas, kun hänellä on isovanhempi joka haluaa olla läsnä ja toimia ukkosenvälittäjänä riitaisien vanhempien välillä. Ei voi helppoa olla tuollaisessa välikädessä.

Tuskin he silkkaa pahuuttaan joutuu noin tekemään.

Jos mies asiallinen lasta kohtaan, anna homman mennä noin.

Ehkä miestä nolottaa katoamisensa ja ei kehtaa sinun kanssasi asioita hoitaa.

Isän ja lapsen suhde on tärkeä ja hienoa, että mummon kautta alkavat välit korjaantua.

Antaisin lapsen soitella isänsä kanssa vaikka sitten siellä mummolassa. Sehän on lapsen etu, että tällä on edes jonkinlainen yhteys isäänsä. Mummolle kyllä sanoisin, että lapsen kyläilyt sovitaan mun kanssa eikä vaan lapsen. Ihan vaan koska voi olla muuta sovittuna. Ei tule turhia pettymyksiä lapselle kun mummon kanssa sovittu kyläily ei onnistukaan. Ja muutenkin sanoisin, ettei sitä soittelua tarvitse piilotella.