Kestääkö ihmiset nykyisin huonommin korjaavaa palautetta? Jotenkin tuntuu siltä.

sehän vähän riippuu siitä miten palautteen antaa. vaikutta ette sä ehkä ihan rakentavasti sitä teee. Olet vähän hyökkäävä.

Sinä kait sen paremmin tiedät, opettaja kun olet.

"Kommenttisi julkaistaan hyväksynnän jälkeen."

Riippuu todella paljon palautteen antajasta.

Parikymppiset työelämässä hirveää suorittamista ja pätemistä harrastavat naiset eivät todellakaan kestä MITÄÄN.

Olisiko niin, että nykyihmiselle kaikki alkaa olla mielipidekysymyksiä: "mun mielestä tämä on näin", vaikka kyse olisi mitattavissa faktoistakin. Silloin ei tietenkään tarvitse sietää toisen kritiikkiäkään, kun "mun mielestä olin ihan hyvä...".

Pienten lasten äidit tunnetusti pahimpia tässä asiassa. Syykin tiedetään: minäminäminäminäminä.

Yksi ihminen juuri sanoi opiskeluryhmässäni, että palautteesta pitää aina olla 80% positiivista. Whaat? Mitä, jos suoritus on huono? Silti 80% pitää olla myönteistä? Eli vaikka olisit kuinka paska, niin aina vaan kiitettävää pukkaa? Haloo.

Palaute tulisi aina antaa hampurilaismallilla. 

Ensin kehutaan - sitten mainitaan ne kehittämiskohdat - lopuksi vielä kehutaan.

Minä itse en ole koskaan tykännyt saada negatiivista palautetta aivan niin pelkästään. Kun kaikkensa on antanut ja parhaansa tehnyt niin se ärsyttää ihan yhtä paljon joka kerta. Ja minä olen aina ollut tällainen, en ole mitenkään sellaiseksi muuttunut.

Auta armias jos sanot jotakin näille nuorille naisille jotka mielestään puhuvat täydellistä englantia ja kirjoittavat täydellistä suomea.

Kun asiallista palautetta saa oikein esitettynä, sen kestää.

Ei ole varmaan sitten pedagogisia taitoja, jos asene opettajalla on tuo, että kaikki tyydyttävän arvosanan saaneet ovat herkkähipiäisiä.

Ei suuri osa ihmisistä ole koskaan kestäneet sitä kovin hyvin. Monella on huono itsetunto ja ovat jo valmiiksi täynnä epäilyksiä siitä että eivät osaa eikä pysty. Siihen sitten negatiivista palautetta, niin ennakkokäsitys vain vahvistuu. 

Olen itse ollut yliopistolla opetustehtävissä ja vaikka täällä on saanut alapeukkuja nuo jutut siitä että pitäisi aina antaa myös kehuja, niin kyllä minä sitä katsoin hyväksi noudattaa, koska tosiaan ihmisten tunteille herkkänä ihmisenä huomasin niin todella monen olevan tosi epävarma sisäisesti siitä, pystyvätkö ollenkaan tähän, ikinä. Ja minä en halunnut lannistaa vaan rohkaista, että kyllä pystyt kun teet töitä sen eteen.