Arvostetuksi tuleminen

Olen kokenut vahvan oivalluksen viime viikkojen aikana. Olen 25-vuotias sinkku ja hyvin tyytyväinen sellaisena, en ole koskaan edes haaveillut parisuhteesta kuin korkeintaan ohimennen. En ole koskaan nähnyt mahdollisena että kumppanin löytäminen parantaisi elämänlaatuani tai tekisi minut onnellisemmaksi. Sen takia yksin eläminen on ollut ainoa järkevä vaihtoehto ja olen ollut täysin sinut asian kanssa.

Nyt se varmuus yksin elon ihanuudesta on alkanut horjua. Syy (ei sillä että asia välttämättä on negatiivinen) siihen on miespuolisen kaverini, joka on osoittanut minulle että oikeasti välittäviä ja epäitsekkäitä ihmisiä on olemassa. Kaverini on siis varattu ja suhteemme pelkästään kaverillinen, mutta siitä huolimatta hänen osoittama arvostus ja ystävällisyys on saanut minut miettimään, että tietyntyyppisen ihmisen kanssa parisuhde voisi oikeasti tuoda elämääni iloa. Vähän lannistavaa myöntää, mutta oikeastaan kaikki ihmissuhteeni on sellaisia, joissa olen lähes aina se kuunteleva ja tukeva osapuoli. On tuntunut ihanalta kun kerrankin joku on ollut oikeasti kiinnostunut minusta ja asioistani, eikä kysytä "mitä kuuluu" vain sen takia että päästään sen jälkeen vuodattamaan omat murheet. (Pakko lisätä, että minulla on ihania ystäviä ja on oma vikani että ystävyyssuhteet ovat muodostuneet toispuoleisiksi.)

Suurimmalle osalle tämä kuulostaa varmaan todella typerältä ja lapselliselta oivallukselta, mutta minulle se tuntuu avanneen valtavasti uusia mahdollisuuksia tulevaisuutta ajatellen.