Lue keskustelun säännöt.
Vihaan isänpäiväsoittoja
11.11.2007 |
Taas tuli äidiltä tekstari, että täällä odotetaan puhelua. Joo, olen lähettänyt kortin ja lahjan, myös lapseni on askarrellut vaarilleen. Mutta itsestäni tuntuu vain tosi tosi vaikealta sanoa, että hyvää isänpäivää. Isäni on ok pappa (lapseni ei siis vielä ole tajunnut, että isäni ei tule toteuttamaan miljoonia lupauksiaan), mutta isänä ollut pinnan alla aika katastrofi. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeammaksi tilanne käy. Jatkuvaa mitätöintiä, vittuilua, lupauksen pettämistä ja TIEDÄN, että sama tulee toistumaan lapseni kohdalla. Isäni on kova lupaamaan, mutta ei tee mitään. Ikinä.
Mutta joo, nyt puhelu on ohitse ja vaikka tämä on vain kerran vuodessa, olen aivan väsynyt. Väsynyt teeskentelystä. Voi vittu. Ja joo, ikää minulla on yli 30!
Kommentit (3)
Olen itse aina huomioinut kaikki merkkipäivät, lähetellyt lahjoja ym... itse sain viimeksi ruusukimpun synttäriksi 6 vuotta sitten. Olen pikkuhiljaa alkanut miettiä, että kortti riittäisi... en jaksaisi soittaakaan. mulla myös äiti syyllistää jos ei soita ja vielä lähetä lahjaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miettikääpä te " ongelmanne" kanssa sitä.
Laita siihen, että kortti ja lahjat riittää sinun mielestäsi, ja voithan sinäkin ihan vaan lupailla soittavasi.
Eikä sinun ole pakko soittaa jos et halua.