Ensin odottaa et lapset kasvaisivat

Ei mulla ole kyllä ollut. Oletko kotiäiti?

Mulla vaan jotenkin ne lapset on kasvaneet, en niinkään ole odottanut sitä heidän vanhenemistaan kun sitä siinä samalla itsekin vanhenee. Töihin ja kotiin ja lapsia harkkoihin ja harrastuksiin, siinä se aika menee. Oikeastaan helpottaa eniten kun vanhin muksu saa ajokortin, loppuu se kuskaaminen ja vanhin kuskaa sitten nuorempia muksuja. Onhan se aina etappi kun menee kouluun, pääsee ripille, saa mopokortin, ylioppilaaksi, saa ajokortin, sitten inttiin ja opiskelemaan ... siinä se menee. Nyt kun lapset on yli kolmekymppisiä, joskus hoksaa että kuinka vanha sitä itse oikein on, pakko olla enemmän kuin omat lapset. Mieli on itselläkin kolmekymppisen mutta naamataulussa yli 50 v.

Nyt on kotona hiljaista, ollut jo yli 10 vuotta, Asuvatkin kauempana. Nähdään muutaman kerran vuodessa, heillä on omat kuviot. Hyvä näin.

Ai kyllä mä jo ns. odotan että muuttavat pesästä ja olen henkisesti valmistautunut siihen että alkaa oma elämä taas paremmin kuin nyt. Teinejä siis vielä.