Lue keskustelun säännöt.
Miehen suhde vanhempiinsa
Alkup.
18.04.2018 |
Joka päivä isänsä kanssa töissä, lähes joka päivä töisen jälkeen viestitellään yhteisessä watsapp-ryhmässä tai soitellaan jotain tyhjänpäiväistä (jonka voisi sanoa seur.päivänä töissäkin). Joka päivä käydään lounaalla, joko isän kanssa tai isän ja äidin. Tai heidän kotonaan.
Me käydään ehkä kerran kahdessa viikossa miehen kanssa yhdessä lounaalla, ja nyt hän kertoi kuinka noloa se on kun isänsä ajattelee ettei hän kelpaa mukaan.
Näen siis itsekin näitä appivanhempia lähes päivittäin. Nuo lounaat (minun ja miehen) on olleet kiva juttu välillä jos ei olla ehditty iltaisinkaan välillä aikaa viettämään kaksin. Hetki irtautua töistä.
Niin mies kokeekin ne kiusallisina vanhempiaan kohtaan.
Katkeaakohan se napanuora joskus?
Kommentit (24)
Mun avioliittoni ei kestänyt appivanhempien loputonta tunkeilua, sekaantumista ja miehen rajattomuutta.
Joten kokemuksesta sanon: tuo ei lopu koskaan. Saat vain haukut päällesi, kun pullikoit vastaan, kuulet olevasi hankala ja yliherkkä.
Mikään ei muutu, jos miehesi ei sitä halua.
2 vaihtoehtoa: joko siedät tai lähdet.
Suosittelen jälkimmäistä, siihen sä kuitenkin lopulta päädyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on 30. Vihat saan tosiaan päälleni joka kerta kun asiasta mainitsen. Nyt peruin lounaan kun hän kertoi kuinka kiusallista on sanoa isälleen että oliskin menossa mun kanssa syömään.
Typerää ehkä myös minulta, mutta sanoin että menkää vaan keskenänne ja peruin meidän sovitun lounaan.
Ei katkea niinkauan kuin miehesi on vanhempiensa vaikutuksen ja vallan alla. Anna miehellesi luettavaksi Tommy Hellstenin kirja Virtahepo olohuoneessa.
Minusta on normaalia ja luonnollista säilyttää yhteys yhteisöihinsä, erityisesti niihin, joissa on arvostettu ja pidetty. Tämä nykyinen suljettu ydinperhemalli taas tuntuu erittäin omituiselta. Jos olet miehellesi parempi ja tärkeämpi kuin hänen lapsuudenperheensä niin hän kyllä hakeutuu luontaisesti enemmän tekemisiin kanssasi. Jos taas ei, niin sitten ei. Toisaalta voit itse yrittää hakeutua heidän seuraansa ja yrittää ymmärtää, miksi ovat miehellesi niin tärkeitä. Nyt kuulostaa lähinnä siltä, että haluat luvan tuomita miehen ja lähteä lätkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on normaalia ja luonnollista säilyttää yhteys yhteisöihinsä, erityisesti niihin, joissa on arvostettu ja pidetty. Tämä nykyinen suljettu ydinperhemalli taas tuntuu erittäin omituiselta. Jos olet miehellesi parempi ja tärkeämpi kuin hänen lapsuudenperheensä niin hän kyllä hakeutuu luontaisesti enemmän tekemisiin kanssasi. Jos taas ei, niin sitten ei. Toisaalta voit itse yrittää hakeutua heidän seuraansa ja yrittää ymmärtää, miksi ovat miehellesi niin tärkeitä. Nyt kuulostaa lähinnä siltä, että haluat luvan tuomita miehen ja lähteä lätkimään.
Niin, ap on kakkossijalla tällä hetkellä. Minä ainakin haluan olla miehelleni se kaikista tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on normaalia ja luonnollista säilyttää yhteys yhteisöihinsä, erityisesti niihin, joissa on arvostettu ja pidetty. Tämä nykyinen suljettu ydinperhemalli taas tuntuu erittäin omituiselta. Jos olet miehellesi parempi ja tärkeämpi kuin hänen lapsuudenperheensä niin hän kyllä hakeutuu luontaisesti enemmän tekemisiin kanssasi. Jos taas ei, niin sitten ei. Toisaalta voit itse yrittää hakeutua heidän seuraansa ja yrittää ymmärtää, miksi ovat miehellesi niin tärkeitä. Nyt kuulostaa lähinnä siltä, että haluat luvan tuomita miehen ja lähteä lätkimään.
Tietenkin yhteys on hyvä säilyttää.
Olen heidän kanssaan paljon tekemisissä, paljon enemmän kuin omien vanhempieni (vaikka koen että heihin minulla on myös hyvät välit).
Olen tätä jo 4 vuotta seurannut, ja minulle tulee mieleen ainoastaan joku symbioosi josta kukaan heistä ei halua/voi irtaantua.
En sitä tuomitse jos/kun mies haluaa niin elää. Mutta enpä tiedä jaksanko itse olla tässä tahtomattani mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei kiinnosta, kenen kanssa mies lounaansa syö. Jos se on isä tai äiti, niin ei se ole minulta pois. Eikä hänkään kysele, että kuka työkaveri sai minut lounasseuraksi. Eikä edes ihmettele sitä, että viestittelen siskoni kanssa iltaisin, vaikka näen hänet joka päivä töissä.
Omistatteko te ne miehenne vai miksi ihmeessä ette salli heille omaa elämää edes muutamaa tuntia päivässä?
Siinä nyt ei varsinaisesti ole mitään pahaa, että mies viettää aikaa vanhempiensa kanssa. Viettäköön, jos haluaa, mutta käske miehen sanoa isälleen, että kyse ei ole mukaan kelpaamisesta vaan kahdenkeskisestä ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta, kenen kanssa mies lounaansa syö. Jos se on isä tai äiti, niin ei se ole minulta pois. Eikä hänkään kysele, että kuka työkaveri sai minut lounasseuraksi. Eikä edes ihmettele sitä, että viestittelen siskoni kanssa iltaisin, vaikka näen hänet joka päivä töissä.
Omistatteko te ne miehenne vai miksi ihmeessä ette salli heille omaa elämää edes muutamaa tuntia päivässä?
Luitkohan ollenkaan mun tekstiä ajatuksella?
Suosittelen.
Ymmärrän ehkä yhteiset lounaat jos ovat samassa työpaikassa. Mutta kyllä appivanhempiesu tosiaan pitäisi ymmärtää,että pariskunta haluaa riittävästi myös yhteistä aikaa!
Arvelen että he eivät sitä tule ymmärtämään jos miehesi ei osaa sitä heille selittää. Miehellesi ovat siis vanhempien tunteet tärkeämpiä kuin sinun. Ei kuulosta kovin mukavalta :(
Itse varmaan tuossa tilanteessa joskus n parhaaksi alkaa rakennella itsekin omia kontakteja muualle,ja viettämään aikaa muiden kanssa. Samalla miettien jatkon mahdollisuutta tai mahdottomuutta ja seuraten muuttuuko tilanne mihinkään,(toisinsanoen,katkeaako napanuora vai ei)) väkisin sitä ei voi tehdä eikä nopeasti. Itse jouduin pikkuhiljaa "itsenäistämään" oman mieheni.esim. Vakuuttelemalla että osaa tehdä päätökset itsekin eikä tarvitse kaikkeen mielipidettä vanhemmiltaan,jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä nyt joku maanviljelijäperhe tai karjataloutta harjoittava perhe, jossa tehdään yhdessä töitä kahdessa sukupolvessa? Miten muuten ihmiset niin lounastelisivat toistensa kanssa koko ajan kesken työpäivien?
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt joku maanviljelijäperhe tai karjataloutta harjoittava perhe, jossa tehdään yhdessä töitä kahdessa sukupolvessa? Miten muuten ihmiset niin lounastelisivat toistensa kanssa koko ajan kesken työpäivien?
Ei ole, poika on vaan isällään töissä. Isällään on toiminimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta, kenen kanssa mies lounaansa syö. Jos se on isä tai äiti, niin ei se ole minulta pois. Eikä hänkään kysele, että kuka työkaveri sai minut lounasseuraksi. Eikä edes ihmettele sitä, että viestittelen siskoni kanssa iltaisin, vaikka näen hänet joka päivä töissä.
Omistatteko te ne miehenne vai miksi ihmeessä ette salli heille omaa elämää edes muutamaa tuntia päivässä?
Siinä vaiheessa kun miehestä tuntuu kiusalliselta kun ei kutsu vanhempiaan mukaan vaimon kanssa sovituille lounaille, joita on vähemmän kuin miehellä on lounaista vanhempiensa kanssa, niin onhan tuo nyt pirun outoa.
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta, kenen kanssa mies lounaansa syö. Jos se on isä tai äiti, niin ei se ole minulta pois. Eikä hänkään kysele, että kuka työkaveri sai minut lounasseuraksi. Eikä edes ihmettele sitä, että viestittelen siskoni kanssa iltaisin, vaikka näen hänet joka päivä töissä.
Omistatteko te ne miehenne vai miksi ihmeessä ette salli heille omaa elämää edes muutamaa tuntia päivässä?
Luitkohan ollenkaan mun tekstiä ajatuksella?
Suosittelen.
Luin. Ja ainoa ajatus on se, että sinä haluat olla miehesi vankila.
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta, kenen kanssa mies lounaansa syö. Jos se on isä tai äiti, niin ei se ole minulta pois. Eikä hänkään kysele, että kuka työkaveri sai minut lounasseuraksi. Eikä edes ihmettele sitä, että viestittelen siskoni kanssa iltaisin, vaikka näen hänet joka päivä töissä.
Omistatteko te ne miehenne vai miksi ihmeessä ette salli heille omaa elämää edes muutamaa tuntia päivässä?
Luitkohan ollenkaan mun tekstiä ajatuksella?
Suosittelen.Luin. Ja ainoa ajatus on se, että sinä haluat olla miehesi vankila.
No sitten on ymmärryksessä vikaa.
Suosittelen ap, että lähdet, jos mies kysyy syytä, sanot ettet jaksa katsella vielä napanuora kiinni vanhemmissaan olevaa lasta. Mies ei tule ikinä näkemään toimissaan mitään väärää eli parempi vapauttaa kokonaan vanhemmilleen takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta, kenen kanssa mies lounaansa syö. Jos se on isä tai äiti, niin ei se ole minulta pois. Eikä hänkään kysele, että kuka työkaveri sai minut lounasseuraksi. Eikä edes ihmettele sitä, että viestittelen siskoni kanssa iltaisin, vaikka näen hänet joka päivä töissä.
Omistatteko te ne miehenne vai miksi ihmeessä ette salli heille omaa elämää edes muutamaa tuntia päivässä?
Eihän tässä viestissä ole ollenkaan kyse tuosta. Eikä tosiaanaan muutamasta tunnista. Osaatko lukea?
Mun mies on 34 eikä osaa irrottautua äidistään. Ai että miten kiehuu sisällä, kun miehen pitää kertoa äidilleen kaikki meidän ja minunkin asiat! Mun mielestä aikuisen ihmisen parisuhderiidat, raha-asiat, työasiat jne eivät kyllä enää kuulu vanhemmille! Tai siis kohtuudella, mutta tietty irrottautuminen kuuluisi asiaan. Varsinkin parisuhteeseen ei pidä sotkea ulkopuolisia.
Hui. Aika kamalaa... miksiköhän mies kantaa vastuuta vanhempiensa tunteista? Se on tässä oudointa.
Minkä ikäinen mies on? Ihminenhän itsenäistyy vasta 28-30-vuotiaana.